Sävelistä ja hyönteisistä

Johanna Laitila: Synty

Romaani, 240 s.

Otava, 2020

Hyönteisiä vilistelee talossa, veri valuu, vuotaa ja suonet tulevat näkyviin. Sydämet sykkivät ja käsiä on aina pyrkimässä ottamaan toisesta kiinni. Johanna Laitilan Synnyssä (2020) historiallisiin maisemiin sekoittuu lähes mystistä väkivaltaa ja kammoa.

Kansien avautuessa teos lähtee käyntiin jo 10 000 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, keskeltä hyönteisten valtataistelua. Pääasiassa tarina sijoittuu kuitenkin 1900-luvun alun Helsinkiin, vuosille 1917 ja 1912. Teoksen päähenkilö Aleksanteri on kääntäjä, pianonsoittaja ja harvemmin asunnostaan poistuva laiha mieshenkilö, jonka päänsisäinen maailma löytää pakkomielteisen kiinnostuksen kohteen naapuriin muuttavasta venäläisestä kirjeenvaihtajasta. Omaa yksinäisyyttään ja riippuvuuttaan muista henkilöistä miettivä Aleksanteri on saanut kyllikseen imartelevista maskeista ihmisten kasvoilla ja rupeaa hitaasti puntaroimaan, mitä taka-ajatuksia pienenevässä sosiaalisessa piirissä hänen ympärillään liikkuu. Samaan aikaan ajassa taaksepäin sydämien pamppailua seuraava naishenkilö kamppailee hyökkääväksi muuttuneen kaupungin ja vatsansa kanssa.

Kärpänen oli jo väsynyt, ja Eero sai helposti tartuttua sen vapaaseen siipeen. Iho pojan kynsien alla muuttui valkoiseksi tämän nipistäessä siipeä tiukasti sormissaan. Ulja veti kärpästä toisesta siivestä, poika toisesta. Lopulta Uljan pitelemä siipi lähti kokonaan irti, pojan sormissaan puristama siipi murtui keskeltä, ja kärpänen tipahti pöydälle heidän väliinsä.” (s.54)

Synty on kolmesta viiteen osaan jakautuva, yksittäisiltä kappaleiltaan nimeämätön romaani. Se on maustettu kitiinirakenteisilla, Chopinilla ja epämukavuuden kuvauksella. Erityisesti musiikin, äänen ja äännähdysten kuvailu ja käyttö luovat oman rytminsä juonenkulun rinnalle. Jos Laitilan esikoista, Lilium regalea (2019) on kuvattu runolliseksi realismiksi, voi Synnystä olla löytävinään ainakin inhorealismin yhteyden ruumiillisissa ja verenmakuisissa kuvauksissa. 

“[ – ] Se heilutti tuntosarviaan ja laskeutui seinää pitkin kohti sänkyäni kuin öljyinen, kolmepisarainen kyynel. Kuudella niveljalallaan se vilisti alas seinää,

nivel

      nivel

             nivel

nivel

       nivel

              nivel

Muurahainen oli ensin muka tuolla, sitten se olikin jo tässä, kosketuksen päässä, kun minä räpäytin silmiäni. Se oli elävä kyynel, pimeää, pirun silmästä tipahtanutta ainesta.” (s.101)

Laitilan romaani ei musiikista huolimatta virtaavuutensa kannalta eroa mielestäni suuresti korkeakirjallisuuden pyrkimyksistä. Se on kielellisesti miellyttävä ja persoonallinen, muttei asettele kuvauksia poikkeavan omalaatuisella tavalla. Niukka dialogisuus ja useat toistuvat motiivit asettaisivat sen tältä kannalta akselille lukukokemusteni joukkoon. 1900-luvun alku ja kärpäset tuovat heikosti mieleen Sofi Oksasen Puhdistuksen, vaikka romaanit ovat muuten hyvin erilaisia. 

Uniikkius teoksessa onkin sanojen sisällössä. Oikea anti on henkilöhahmojen suhteissa ja heidän asemassaan omassa miljöössään. Useasti toisensa nimeävien Aleksanterin ja Ivanovin – vaiko Aleksandrin ja Uljan? – välille syntyy monivivahteinen ja erikoislaatuinen suhde, jossa Darwin-patsas ja ylväiden lauseiden puntaroiminen sekoittuu sekaviin uniin, vereen ja muurahaisiin. Hitaasti suhteiltaan aukeavat rinnakkaiset aikarakenteet luovat kirjan läpi kestävän jännitteen. 

Pienestä sivumäärästään huolimatta teos on kylläs. Jopa sen verran, että suurempaa rikontaa ja hajontaa voi tietynlainen lukija jäädä kaipaamaan. Lauseita maisteleville ja kuvailuntäytteisiä teoksia ahmiville se on kuitenkin rikas ja makea. Lyhyiden kappaleiden väliin on hyvä jäädä hetkeksi lepäämään. 

Psykologiseksi luonnehdittu romaani uskaltaa kohtalaisen hienovaraisesti piirtää pöydälle kuvaa elinvoiman vievistä voimista, vallanjanosta ja alle painuvista liikuttajista. Lähestyttäessä loppua tuskin monikaan voi sanoa, että osasi ennalta odottaa tällaista lukukokemusta.

Eve Saarnilehto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s