Kadonneen elokuvan arvoitus

Sari Pöyliö: Ihmisen veri
Romaani, 204 sivua
Atena, 2015

Sari Pöyliön romaani Ihmisen veri on nopea lukupala, joka tummansävyisen huumorinsa höystämänä onnistuu parhaimmillaan olemaan viihdyttävää sunnuntailukemista. Teoksen päähenkilö on hieman neuroottinen 83-vuotias, eläköitynyt ja kerrostaloasuntoonsa erakoitunut lääkäri Kulo Taival. Kulo tarkkailee naapurissa asustavaa urheilullista Ansaa, joka Kuloon pyörällään törmättyään innostuu selvittämään, mitä tapahtui Kulon nuorempana laatimalle ja ennen ensi-iltaansa kadonneelle elokuvalle nimeltä ”Ihmisen veri”. Arvoituksen ratkomisen tiimellyksessä sukelletaan samalla Kulon vaiherikkaaseen elämänhistoriaan.

Pöyliö käyttää kieltä virkistävästi, ja kerronta kulkee, mutta tekstissä viljellyt lääketieteelliset termit olisi kuitenkin voinut jättää vähemmälle tai jopa kokonaan pois. Lääkäri-Kulon ajattelua valottavana elementtinä termit tietysti puolustavat paikkaansa, mutta anatomian oppikirjaa tuntemattoman lukijan silmiin osuessaan lumbaalipunktiot ja eclampsia gravidarumit aiheuttavat lähinnä närkästystä. Myös moniaalle poukkoilevia juonenpätkiä olisi voinut hieman hillitä – lyhyehkössä romaanissa pätkät tulevat solmituksi yhteen liian nopeasti ja teos saavuttaa loppunsa jokseenkin töksähtäen. Ilman Kulo Taipaleen kyynistä, mutta melankolisuudessaan puoleensavetävää henkilöhahmoa nämä puutteet olisivat saattaneet verottaa lukukokemusta jopa siinä määrin, että kirja olisi jäänyt kesken.

Anni Tausta

Unien ja todellisuuden seittiä

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Fantasiaromaani, 335 sivua
Teos, 2015

Millaisia asioita joutuu ottamaan huomioon, kun suutelee tyttöä, jolta on leikattu kieli irti? Tähän kysymykseen ei saada vastausta Emmi Itärannan romaanissa Kudottujen kujien kaupunki. Sen sijaan romaani tuo kauniilla tavalla ilmi sen, että realistinen aina jollain lailla ilmentää myös fantastista – ja toisinpäin. Yhteiskunnallisesta, järkiperäisestä ja olosuhteisiin sidotusta todellisuudesta kulkee pinnan alla yhteyksiä henkilökohtaiseen, unenomaiseen ja ajattomaan.

Kudottujen kujien kaupungin tapahtumat sijoittuvat saarelle, jolla korkeaan torniinsa vetäytynyt Neuvosto pitää valtaa. Monet saarelaiset ovat asukkaina erilaisissa taloissa, joihin kuuluminen määrittelee heidän ammattinsa ja koko elämänsä kulun. Tarina rakentuu minäkertoja Elianan sekä kirjan alussa pahoinpideltynä, muun muassa kieli irti leikattuna, löytyvän Valerian välille syntyvän jännitteen varaan. Eliana asuu Seittien Talossa, jossa Kutoja pitää järjestystä yllä. Seittien Talon sairastuvassa puolestaan Alva huolehtii potilaista ja sekoittelee rohtojaan. Elianalla on velikin, mutta he asuvat eri taloissa ja näkevät toisiaan vain harvoin. Neuvosto on onnistunut puhdistamaan saaren vakavasta taudista, nimittäin unien näkemisestä. Kuitenkaan kaikki saarelaiset eivät hyväksy Neuvoston sanelemaa maailmanjärjestystä. Valerian hämärä henkilöhistoria sekä uniruton palaaminen saarelle herättävät lopulta Elianankin epäilykset.

Kieli voi kuvastaa omanlaistaan enemmän tai vähemmän fantastista todellisuutta. Tällöin se tavallaan tulee jopa luoneeksi oman todellisuutensa. Usein taideproosa pyrkiikin aiheuttamaan lukijalle tällaisen kokemuksen, ja myös Kudottujen kujien kaupunki edustaa olennaisissa määrin tällaista kirjallisuutta. Etenkin romaanin alkupuolella tapahtumat kehittyvät hitaanlaisesti, ja teksti keskittyy Elianan hahmon kuvauksen syventämiseen. Valeria ei ehkä kykene konkreettisesti panemaan kieltään Elianan suuhun, mutta nimenomaan Valerian hahmon kautta avautuva tarina antaa Elianalle kielen, jonka avulla hänen kerrontansa kuljettaa lukijaa halki saaren, jolle kirjan kuvaama maailma sijoittuu.

Romaanin loppupuolella Kudottujen kujien kaupunki asettuu selkeämmin fantasiakirjallisuuden lajityypin edustajaksi. Kuitenkin kieli säilyy halki teoksen sinä voimana, joka kannattelee kokonaisuutta. Tarina ja juoni jäävät suorastaan taka-alalle. Toisaalta jo heti romaanin alussa tulee selväksi, että se seitti, johon tarinan henkilöhahmot ovat kietoutuneet, ulottuu vielä pitkälle romaanin varsinaisten tapahtumien ulkopuolelle. Elianan kertojaäänen takana on vielä jotain enemmän.

Kudottujen kujien kaupungin kaduilla kuuluu kaikuja meidän omasta todellisuudestamme. Hetkellisen ja materiaalisen sosiaalisen tuotannon korostaminen ajattomien henkisten arvojen ja yksilöllisyyden kustannuksella sekä erilaisuuden kokeminen uhaksi ja sulkeminen ulkopuolelle ovat tässä romaanissa esiin nousevia teemoja.

Tällaisten teemojen yhteydessä ilmenee samaan aikaan sekä fantasiakirjallisuuden vahvuus että sen heikkous. Fantasiakirjallisen tekstin kuvastama kuvitteellinen todellisuus joutuu kunkin erillisen lukijan arvottamaksi sen perusteella, millaisia poikkeamia lukijan tuntemasta todellisuudesta tekstin kuvastamassa maailmassa ilmenee. Sellainen kirjallisuus, joka pyrkii kuvaamaan sitä todellisuutta, jossa kirjan lukija oikeasti elää, voi hyvinkin sisältää todellisuudenkuvausta koskevia ristiriitoja ja epäjohdonmukaisuuksia. Sen sijaan fantasiakirjallisuudessa, jossa teksti itsessään on lukijan ainoa lähde, josta lukija voi saada tietoa tekstin kuvaamasta maailmasta, tällaiset ristiriidat ja epäjohdonmukaisuudet vaikuttavat helposti pikemminkin virheiltä kuin kauniilta ja runolliselta kieleltä. Tällaiset sudenkuopat Kudottujen kujien kaupunki onnistuu kiertämään suorastaan mestarillisesti, vaikka sen kieli heittäytyy toistuvasti hyvinkin runolliseksi ja aineettomaksi. Ympäristön kuvaus säilyy kuitenkin koko ajan sen verran yksiselitteisenä, ettei lukijalle pääse syntymään epäselvyyksiä siitä, mitkä osat tekstistä kuvaavat Elianan konkreettista ympäristöä ja mitkä osat tekstistä puolestaan kuvaavat Elianan tunnetiloja ja suhtautumista tuohon ympäristöön.

Tässä yhteydessä on jännittävää huomata, että yllättävänkin moni Kudottujen kujien kaupungissa esiintyvä motiivi, esimerkiksi painaja, nousee esiin myös Mari Saatin realistisessa romaanissa Lasnamäen lunastaja. Tällaisten motiivien ilmentymiä varmaan löytyisi laajemmaltikin kirjallisuudesta, mutta ainakin näiden keskenään varsin erilaisten teosten välinen yhteys toimii omalta osaltaan osoituksena erilaisten kirjallisuuden lajien välisistä yhteyksistä.

Kudottujen kujien kaupungissa tekstin erilaiset piirteet pysyvät erinomaisesti tasapainossa. Lukukokemus pitää vahvasti otteessaan ja jää vielä pitkäksi aikaa lukijan mieleen. Eikä niitä ohjeita kielettömän tytön suutelemisesta oikeastaan edes tarvita, sillä onhan toisen ihmisen suuteleminen niitä tilanteita, joissa on parasta vain antaa kahden ihmisen välisen jännitteen kannatella tilanteen kulkua sekä antaa sillä hetkellä konkretisoituvan iänikuisen tarinan puhua omaa…no, kieletöntä kieltään.

Ilpo Weijola