Toisinkoinen Kallion kirjastossa tiistaina 25.10. klo 18

On taas koittanut se aika vuodesta, kun Toisinkoisen voittaja pian julkistetaan, mutta sitä ennen on aika kokoontua vielä Kallion kirjastoon! Toisinkoisen raatilaiset kertovat finalistiteoksista ja haastattelevat finalisti Pajtim Statovcia toisen kirjan kirjoittamisen haasteista.

Lyhyesti:

MITÄ? kirjallisuuskeskustelua ja Pajtim Statovcin haastattelu
MISSÄ? Kallion kirjaston Kupolisalissa
MILLOIN? tiistaina 25.10. klo 18
MIKSI? Koska kirjallisuus on ihanaa!

Tervetuloa!

Linkki Facebook-tapahtumaan:
https://www.facebook.com/events/1127650030679352/

Linkki tapahtumaan Kallion kirjaston sivuilla:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kallion_kirjasto/Tapahtumat/Toisinkoinen_Kallion_kirjastossa(111810)

Loskagaala 2016

Toisinkoinen-palkinto vaihtaa omistajaansa Loskagaalassa torstaina 27.10.2016 Uuden ylioppilastalon Alina-salissa (Mannerheimintie 5, 3. kerros). Tapahtuma alkaa klo 18:00 alkumaljojen kilistelyllä. Jatkoille siirrytään saman rakennuksen yläkertaan Humanistiklusterille noin klo 21.

Luvassa on mielenkiintoisia puhujia, hyvää ruokaa ja leppoisaa seurustelua. Puheenvuoroja kuullaan muun muassa kirjailijapuhuja Leena Krohnilta, viime vuoden Toisinkoisen (ja erään toisenkin kirjallisuuspalkinnon) voittaneelta Laura Lindstedtiltä sekä tietysti Putkinotkon puheenjohtajalta Sara Tarvakselta.

Ilta huipentuu palkintojenjakoon, jossa esittelemme lyhyesti finalistien teokset ja palkitsemme vuoden 2016 Toisinkoisen voittajan.

Varmista osallistumisesi vuoden kirjallisuustapahtumaan ja täytä sitova ilmoittautumislomake: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/73609/lomake.html

Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi kaikki kirjallisuuden ystävät myös Putkinotko Ry:n ulkopuolelta!

Liput: 22€/18€ (alkoholillinen/alkoholiton)
Pukukoodi: smart casual

Vuoden 2016 finalistit

Raati on nyt tehnyt päätöksensä vuoden 2016 toisinkoisfinalisteista. Finalisteiksi valikoituivat Lena Frölander-Ulfin Minä, Muru ja metsä, Pajtim Statovcin Tiranan sydän ja Susinukke Kosolan Avaruuskissojen leikkikalu. Onnittelut finalisteille!

Voittaja julistetaan torstaina 27. lokakuuta järjestettävässä Loskagaalassa. Ilmoittautuminen Loskagaalaan avautuu pian!

Finalistiteosten arvostelut löydät täältä:
Minä, Muru ja metsä
Tiranan sydän
Avaruuskissojen leikkikalu

Luimme myös nämä

Kari Hukkila: Tuhat ja yksi
Romaani, 212 sivua
Teos, 2016

Markku Kivinen: Lähetin loppupeli
Romaani, 222 sivua
Teos, 2016

Sami Rajakylä: Pankkipoika
Romaani, 216 sivua
Johnny Kniga, 2016

Kari Välimäki: Sikafarmari
Romaani, 214 sivua
Osuuskumma, 2016

Ne syksyn kirjat, jotka eivät ehtineet mukaan kisaan tänä vuonna, siirtyvät ensi vuodelle.

Viehättävän maaginen kasvukertomus

Satu Grönroos: Tuulen suku
Romaani, 216 sivua
Atena, 2016

Tietysti sateenvarjo. Miten muuten hän olisi meille lentänyt.

On kesä 1974 ja kolmetoistavuotias Helmi olisi mieluummin Abban Agnetha kuin huolehtiva isosisko. Eräänä päivänä äiti kuitenkin katoaa, ja arjen täyttävät pikkusiskon tarhaanvienti, siivoaminen ja ruuanlaitto. Pyykinpesustakin täytyy huolehtia, vaikka lapset eivät oikeastaan edes saisi käyttää pesutupaa. Elämä suistuu vielä railakkaammin raiteiltaan, kun tuuli lennättää ovelle kodinhoitajan, joka asettuu kursailematta taloksi ja läsnäolollaan tekee kodista Helmille vieraan. Satu Grönroosin Tuulen suku on eloisa kuvaus lapsesta aikuisten maailmaan kuuluvien kysymysten äärellä, perhesuhteista ja ihmisten välille kasvaneiden kuilujen ylitse kurkottamisesta.

Romaanin kerronta fokalisoi päähenkilö Helmiin ja heijastelee näin ollen nuoren tytön maailmankuvaa. Murrosikäisen arkisiin huoliin sekoittuu hyvinkin synkkiä sävyjä, kun Helmi joutuu hapuilemaan oman jaksamisensa rajoilla yrittäessään täyttää äidin jälkeensä jättämää aukkoa ja kantaa samalla huolta tämän voinnista. Kuvauksessa arkitodellisuus ja maaginen realismi sekoittuvat sulavasti kiehtovaksi ja omaperäiseksi, mutta silti samaistuttavaksi kokonaisuudeksi. Lapsen näkökulmasta kuvattuna mustia kukkia parvekkeelle kasvattava, kolhoudessaan satuhahmoa muistuttava kodinhoitaja asettuu luontevaksi osaksi teoksen maailmaa. Grönroosin kieli on kauniin soljuvaa ja kerrontaan onnistuneesti lainatut fantasian elementit kuvastavat nuoren mielen keinoja käsitellä pelkoa ja yksinäisyyttä.

Tuulen suku sijoittuu vuosikymmenien taakse, mutta teos on silti raikas ja mukaansatempaava lukukokemus. Murrosiän kipujen kanssa kamppailevan, aikuisuutta kohti kurkottelevan Helmin kasvutarina onnistuu niin viihdyttämään kuin koskettamaankin. Joidenkin juonen kuluessa käsiteltyjen kysymysten yli harpotaan lopussa ehkä turhankin rivakasti, mutta romaanista jää silti päällimmäiseksi mieleen sen hurmaavan satumainen maailma, jossa viihtyisi varmasti useammankin lukukerran ajan.

Telma Halme

Rönsyilevää totuuden etsintää

Tuomas Nyholm: Omiensa luo
Romaani, 329 sivua
Teos, 2016

Tuomas Nyholmin teos Omiensa luo maalaa lukijan eteen realismin tuolla puolen värjyvän maailman, jonka maantieteellinen sijainti tai historiallinen aika ei ole keskeinen. Neljään osaan jaettu kirja risteilee eri tasoilla muodostaen juoniaineksiltaan rönsyilevän kokoonpanon. Absurdina näyttäytyvä maailma kätkee sisäänsä niin perhesuhteiden tarkastelua kuin eri aikatasoilla leikittelevän kaupunki- ja aavikkotodellisuuden.

Marc Velasovicin isä on kadonnut ennen tämän syntymää jättäen sekä odottavan äidin että koko kaupungin hämilleen. Kirjailijaisän mystinen katoaminen määrittää Marcin elämän kulkua ja halua selvittää isänsä kohtalo. Kaupungista Marc lähtee komisario Lazlo Kempin kanssa selvittämään isänsä viimeisiä elinvaiheita kylään, jossa kaivosyhtiö on katkaissut kyläläisten vedensaannin ja on nyt avaamassa joen kulkemaan vanhoja reittejään pitkin. Uhkana on yhteisön jääminen veden alle.

Teoksen absurdi maailma etääntyy kaikesta tutusta kummallisilla henkilöiden nimillä ja miljöön eksoottiseksi käyvällä kuvailulla. Nyholm luokin dystopiaa lähenevän kuvan maailmasta, jossa yksilö joutuu alistumaan suuremman voiman edessä. Maailma näyttäytyy paikkana, jossa mihinkään ei varmasti voi luottaa ja jossa heikompaa sorretaan häikäilemättä. Lukijakaan ei voi olla varma siitä, mikä aspekti todellisuudessa on uhkana.

Pojan silmät olivat täysin mustat, ja ne hohtivat hämärässä. Hän osoitti verisellä tikullaan Marcia ja sanoi:
Sinä kuolet tässä kylässä.

Omiensa luo rakentaa unenomaista, uhkaavaa maailmankuvaa ja onnistuu tässä suhteellisen hyvin. Marcin kaivautuminen syvemmälle epärealistiseen maailmaan, kohti pelastuksen mahdollisuutta, on tuomittu epäonnistumaan. Tematiikaltaan asetelma teoksessa on mielenkiintoinen. Mysteerijuonen ohella perhesuhteiden tarkastelu ja henkilöiden menneisyyden avautuminen saa lukijan mielenkiinnon heräämään. Henkilöhahmot etsivät vastauksia tärkeisiin kysymyksiin elämässään ja tavoittelevat totuutta, jota on mahdotonta saavuttaa.

Lopulta Omiensa luo kuitenkin sotkeutuu omiin risteileviin juoniaineksiinsa. Juonen äityessä lähes seikkailuromaanimaisen nopeaan tahtiin lankoja on liikaa pidettäväksi yhdessä, eikä henkilöhahmojen ohuus auta asiaa. Kieli tukee tummasävyistä ja toivotonta maailmankuvaa, mutta teoksen voimavarat eivät kuitenkaan riitä kerimään juonipaljoutensa aineksia ja hahmoja uskottavasti auki.

Mette Vesistö