Väkevänä sykkivä sydän

tiranan sydän.jpg

Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Romaani, 300 sivua
Otava, 2016

Kun kirjailijan debyytti on jotain niin ainutlaatuista kuin Kissani Jugoslavia, latautuu toisinkoiselle väkisinkin suuria odotuksia. Sen toivoisi yltävän vaikuttavuudessaan edeltäjänsä tasolle, mutta toisaalta tekevän tähän riittävästi pesäeroa ja ansioituvan omillaan, itsenäisenä teoksena. Pajtim Statovcin Tiranan sydän lunastaa nämä odotukset ja seisoo vankasti omilla jaloillaan. Se tarttuu rohkeasti vaikeisiin ja kipeisiin aiheisiin ja punoo niistä kokonaisuuden, joka on kirjallisena teoksena taidokkuudessaan nautinnollinen, mutta lukukokemuksena yllätyksellinen, riipivä ja vavahduttava.

Bujar varttuu Albaniassa, jossa pojat asuttavat perheineen isiensä taloja sukupolvesta toiseen ja menneet hallitsijat elävät yhä pelkona ihmisten mielissä. Albanian historia ja albaanien kansanluonne on kudottu suusta suuhun liikkuviin kansantarinoihin, joita myös Bujar kuulee isältään. Niistä hän oppii, että suvun kunniaa kuuluu vaalia vankemmin kuin omaa henkeä ja tarvittaessa on oltava valmis ”kuolemaan niin kuin mies[.]” Bujar välittää tarinoita yhä eteenpäin lukijalle ja siten niistä tulee osa henkilökuvausta: tarinat symboloivat Bujarin kasvuympäristöä ja isän kautta välittyviä kulttuurin arvoja ja yksilöön kohdistuvia odotuksia. Romaanin Albania rakentuu lähes yksinomaan kansantarinoiden ja -perinteiden kautta. Vastakohdan yhteisön asettamille paineille antaa romaanissa Bujarin paras ystävä, sukupuolinormeja rikkova Agim, joka ei kammoksu huomion tai paheksunnan herättämistä ja kyseenalaistaa mielellään vanhemman sukupolven sammaloituneen maailmankuvan. Menneisyyttä elossa pitävien kansantarujen rinnalle Bujar ja Agim kehittävätkin vuosien kuluessa toisenlaisia tarinoita, unelmia, joissa he ovat kaukana kotiympäristön kahleista ja vapaita tekemään mitä tahtovat. Lopulta ystävysten suunnitelma Albanian jättämisestä toteutuukin ja romaani vie lukijansa matkalle halki Euroopan suurkaupunkien ja New Yorkin näyttäen kunkin kaupungin asukkaineen ulkopuolisen, pakolaisen, silmin.

Minämuotoinen, osittain preesensissä tapahtuva kerronta asettaa lukijan tapahtumien polttopisteeseen, ja kertoja-päähenkilön tajunnan kautta tämän nenään suodattuu tukalan kuuman basaarin hajut ja iholle talvisen Tiranan öiden kylmyys. Yksi Statovcin vahvimmista valteista on rikas ja ilmaisuvoimainen  kieli. Romaanin kerronta on suoraviivaista, ripeästi etenevää ja usein toimintaan keskittyvää, mutta harkitun ja väkevän kuvauksen kautta miljööt heräävät eloon ja henkilöhahmot saavat syvyyttä. Kerrontaa vahvasti värittävät päähenkilön tunteet toivosta ja rakkaudesta turtumukseen ja vihaan välittyvät lukijalle elävinä. Lukija ei joudu harhateille teoksen maailmassa, vaan kerronnassa limittyvät kansantarujen soturit ja suurkaupunkien kirjava ihmisvilinä muodostavat ehyen kokonaisuuden. Haastava romaanista tulee enemmänkin emotionaalisella tasolla, sillä aiheiltaan se on rankka ja henkilöhahmot kohtaavat niin ulkopuolisuutta, väkivaltaa, yksinäisyyttä, epätoivoa kuin kuolemaakin.

Tiranan sydämessä toistuu läpi teoksen tarinan ja tarinankerronnan motiivi, joka läpäisee sen eri tasot aiheesta teemaan saakka. Tarinankerronta on toisaalta alleviivattua; isältä kuullut kertomukset on erotettu muusta tekstistä eksplisiittisesti omiksi kokonaisuuksikseen ja nimetty tarinoiksi. Koko romaanin voi kuitenkin nähdä rykelmänä toisiinsa nivoutuneita sisäiskertomuksia. Tarinoita, joissa tulevaisuus rakennetaan sellaiseksi, että sen voimalla jaksaa seuraavaan päivään. Tarinoita, joita ihmiset rakentavat mielessään toisistaan taustan, etnisyyden ja oletetun sukupuolen perusteella. Tarinoita, joissa menneestä elämästä pyyhitään jotain pois ja tuodaan tilalle uutta, joissa oma minuus keksitään uudelleen, mutta joiden taustalla soivat yhä menneisyyden kaiut. Romaani herättää tutkimaan tarinan ja totuuden suhdetta sekä sitä, kuinka suureksi osaksi identiteetti rakentuu tarinoiden, niin itselle kuin muille kerrottujen, varaan. Tiranan sydän on raadollinen, mutta myös vähäeleisen koskettava ja kaunis kuvaus ihmisestä menneisyydestä heijastuvien kipukohtien, paremman tulevaisuuden tavoittelun sekä hyväksynnän ja huomion kaipuun ristiaallokossa.

Telma Halme

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s