2016

Vuoden 2016 Toisinkoinen Pajtim Statovcille

Korkeatasoisen ja monipuolisen finalistikolmikon joukosta vuoden 2016 Toisinkoisen voittajaksi valikoitui Pajtim Statovcin romaani Tiranan sydän. Raatiin teki vaikutuksen se, kuinka taidokkaasti ja mukaansatempaavasti teos kuljettaa lukijansa läpi vaihtuvien miljöiden, niin maailman metropolien kuin kansantarujen myyttisten maisemien, onnistuen samalla myös koskettamaan. Huolellisesti rakennetut henkilöhahmot ja upean ilmaisuvoimainen kieli muodostavat ehyen ja vavahduttavan kokonaisuuden, joka muistuttaa tarinan voimasta.

Lämpimät onnittelut voittajalle ja sydämelliset kiitokset tunnelmallisesta gaalaillasta kaikille finalisteille, puhujille sekä vieraille. Tahdomme kiittää myös Vantaan Antikvariaattia, Ravintolakoulu Perhoa ja Siula ry:tä, jotka osaltaan mahdollistivat gaalan onnistumisen.

Videomateriaalia gaalasta tulossa blogiin pian!

Toisinkoinen Kallion kirjastossa tiistaina 25.10. klo 18

toisinkoinenkallionkirjastossa
On taas koittanut se aika vuodesta, kun Toisinkoisen voittaja pian julkistetaan, mutta sitä ennen on aika kokoontua vielä Kallion kirjastoon! Toisinkoisen raatilaiset kertovat finalistiteoksista ja haastattelevat finalisti Pajtim Statovcia toisen kirjan kirjoittamisen haasteista.

Lyhyesti:

MITÄ? kirjallisuuskeskustelua ja Pajtim Statovcin haastattelu
MISSÄ? Kallion kirjaston Kupolisalissa
MILLOIN? tiistaina 25.10. klo 18
MIKSI? Koska kirjallisuus on ihanaa!

Tervetuloa!

Linkki Facebook-tapahtumaan:
https://www.facebook.com/events/1127650030679352/

Linkki tapahtumaan Kallion kirjaston sivuilla:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kallion_kirjasto/Tapahtumat/Toisinkoinen_Kallion_kirjastossa(111810)

Loskagaala 2016

Toisinkoinen-palkinto vaihtaa omistajaansa Loskagaalassa torstaina 27.10.2016 Uuden ylioppilastalon Alina-salissa (Mannerheimintie 5, 3. kerros). Tapahtuma alkaa klo 18:00 alkumaljojen kilistelyllä. Jatkoille siirrytään saman rakennuksen yläkertaan Humanistiklusterille noin klo 21.

Luvassa on mielenkiintoisia puhujia, hyvää ruokaa ja leppoisaa seurustelua. Puheenvuoroja kuullaan muun muassa kirjailijapuhuja Leena Krohnilta, viime vuoden Toisinkoisen (ja erään toisenkin kirjallisuuspalkinnon) voittaneelta Laura Lindstedtiltä sekä tietysti Putkinotkon puheenjohtajalta Sara Tarvakselta.

Ilta huipentuu palkintojenjakoon, jossa esittelemme lyhyesti finalistien teokset ja palkitsemme vuoden 2016 Toisinkoisen voittajan.

Varmista osallistumisesi vuoden kirjallisuustapahtumaan ja täytä sitova ilmoittautumislomake: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/73609/lomake.html

Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi kaikki kirjallisuuden ystävät myös Putkinotko Ry:n ulkopuolelta!

Liput: 22€/18€ (alkoholillinen/alkoholiton)
Pukukoodi: smart casual

Vuoden 2016 finalistit

5dsc_0438dsc_0557

Raati on nyt tehnyt päätöksensä vuoden 2016 toisinkoisfinalisteista. Finalisteiksi valikoituivat Lena Frölander-Ulfin Minä, Muru ja metsä, Pajtim Statovcin Tiranan sydän ja Susinukke Kosolan Avaruuskissojen leikkikalu. Onnittelut finalisteille!

Voittaja julistetaan torstaina 27. lokakuuta järjestettävässä Loskagaalassa. Ilmoittautuminen Loskagaalaan avautuu pian!

Finalistiteosten arvostelut löydät täältä:
Minä, Muru ja metsä
Tiranan sydän
Avaruuskissojen leikkikalu

Luimme myös nämä

dsc_0498
Kari Hukkila: Tuhat ja yksi
Romaani, 212 sivua
Teos, 2016

dsc_0523-2
Markku Kivinen: Lähetin loppupeli
Romaani, 222 sivua
Teos, 2016

dsc_0531-2
Sami Rajakylä: Pankkipoika
Romaani, 216 sivua
Johnny Kniga, 2016

dsc_0521-2
Kari Välimäki: Sikafarmari
Romaani, 214 sivua
Osuuskumma, 2016

Ne syksyn kirjat, jotka eivät ehtineet mukaan kisaan tänä vuonna, siirtyvät ensi vuodelle.

Viehättävän maaginen kasvukertomus

tuulen-sukuSatu Grönroos: Tuulen suku
Romaani, 216 sivua
Atena, 2016

Tietysti sateenvarjo. Miten muuten hän olisi meille lentänyt.

On kesä 1974 ja kolmetoistavuotias Helmi olisi mieluummin Abban Agnetha kuin huolehtiva isosisko. Eräänä päivänä äiti kuitenkin katoaa, ja arjen täyttävät pikkusiskon tarhaanvienti, siivoaminen ja ruuanlaitto. Pyykinpesustakin täytyy huolehtia, vaikka lapset eivät oikeastaan edes saisi käyttää pesutupaa. Elämä suistuu vielä railakkaammin raiteiltaan, kun tuuli lennättää ovelle kodinhoitajan, joka asettuu kursailematta taloksi ja läsnäolollaan tekee kodista Helmille vieraan. Satu Grönroosin Tuulen suku on eloisa kuvaus lapsesta aikuisten maailmaan kuuluvien kysymysten äärellä, perhesuhteista ja ihmisten välille kasvaneiden kuilujen ylitse kurkottamisesta.

Romaanin kerronta fokalisoi päähenkilö Helmiin ja heijastelee näin ollen nuoren tytön maailmankuvaa. Murrosikäisen arkisiin huoliin sekoittuu hyvinkin synkkiä sävyjä, kun Helmi joutuu hapuilemaan oman jaksamisensa rajoilla yrittäessään täyttää äidin jälkeensä jättämää aukkoa ja kantaa samalla huolta tämän voinnista. Kuvauksessa arkitodellisuus ja maaginen realismi sekoittuvat sulavasti kiehtovaksi ja omaperäiseksi, mutta silti samaistuttavaksi kokonaisuudeksi. Lapsen näkökulmasta kuvattuna mustia kukkia parvekkeelle kasvattava, kolhoudessaan satuhahmoa muistuttava kodinhoitaja asettuu luontevaksi osaksi teoksen maailmaa. Grönroosin kieli on kauniin soljuvaa ja kerrontaan onnistuneesti lainatut fantasian elementit kuvastavat nuoren mielen keinoja käsitellä pelkoa ja yksinäisyyttä.

Tuulen suku sijoittuu vuosikymmenien taakse, mutta teos on silti raikas ja mukaansatempaava lukukokemus. Murrosiän kipujen kanssa kamppailevan, aikuisuutta kohti kurkottelevan Helmin kasvutarina onnistuu niin viihdyttämään kuin koskettamaankin. Joidenkin juonen kuluessa käsiteltyjen kysymysten yli harpotaan lopussa ehkä turhankin rivakasti, mutta romaanista jää silti päällimmäiseksi mieleen sen hurmaavan satumainen maailma, jossa viihtyisi varmasti useammankin lukukerran ajan.

Telma Halme

Rönsyilevää totuuden etsintää

img_62181Tuomas Nyholm: Omiensa luo
Romaani, 329 sivua
Teos, 2016

Tuomas Nyholmin teos Omiensa luo maalaa lukijan eteen realismin tuolla puolen värjyvän maailman, jonka maantieteellinen sijainti tai historiallinen aika ei ole keskeinen. Neljään osaan jaettu kirja risteilee eri tasoilla muodostaen juoniaineksiltaan rönsyilevän kokoonpanon. Absurdina näyttäytyvä maailma kätkee sisäänsä niin perhesuhteiden tarkastelua kuin eri aikatasoilla leikittelevän kaupunki- ja aavikkotodellisuuden.

Marc Velasovicin isä on kadonnut ennen tämän syntymää jättäen sekä odottavan äidin että koko kaupungin hämilleen. Kirjailijaisän mystinen katoaminen määrittää Marcin elämän kulkua ja halua selvittää isänsä kohtalo. Kaupungista Marc lähtee komisario Lazlo Kempin kanssa selvittämään isänsä viimeisiä elinvaiheita kylään, jossa kaivosyhtiö on katkaissut kyläläisten vedensaannin ja on nyt avaamassa joen kulkemaan vanhoja reittejään pitkin. Uhkana on yhteisön jääminen veden alle.

Teoksen absurdi maailma etääntyy kaikesta tutusta kummallisilla henkilöiden nimillä ja miljöön eksoottiseksi käyvällä kuvailulla. Nyholm luokin dystopiaa lähenevän kuvan maailmasta, jossa yksilö joutuu alistumaan suuremman voiman edessä. Maailma näyttäytyy paikkana, jossa mihinkään ei varmasti voi luottaa ja jossa heikompaa sorretaan häikäilemättä. Lukijakaan ei voi olla varma siitä, mikä aspekti todellisuudessa on uhkana.

Pojan silmät olivat täysin mustat, ja ne hohtivat hämärässä. Hän osoitti verisellä tikullaan Marcia ja sanoi:
Sinä kuolet tässä kylässä.

Omiensa luo rakentaa unenomaista, uhkaavaa maailmankuvaa ja onnistuu tässä suhteellisen hyvin. Marcin kaivautuminen syvemmälle epärealistiseen maailmaan, kohti pelastuksen mahdollisuutta, on tuomittu epäonnistumaan. Tematiikaltaan asetelma teoksessa on mielenkiintoinen. Mysteerijuonen ohella perhesuhteiden tarkastelu ja henkilöiden menneisyyden avautuminen saa lukijan mielenkiinnon heräämään. Henkilöhahmot etsivät vastauksia tärkeisiin kysymyksiin elämässään ja tavoittelevat totuutta, jota on mahdotonta saavuttaa.

Lopulta Omiensa luo kuitenkin sotkeutuu omiin risteileviin juoniaineksiinsa. Juonen äityessä lähes seikkailuromaanimaisen nopeaan tahtiin lankoja on liikaa pidettäväksi yhdessä, eikä henkilöhahmojen ohuus auta asiaa. Kieli tukee tummasävyistä ja toivotonta maailmankuvaa, mutta teoksen voimavarat eivät kuitenkaan riitä kerimään juonipaljoutensa aineksia ja hahmoja uskottavasti auki.

Mette Vesistö

Väkevänä sykkivä sydän

tiranan sydän.jpg

Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Romaani, 300 sivua
Otava, 2016

Kun kirjailijan debyytti on jotain niin ainutlaatuista kuin Kissani Jugoslavia, latautuu toisinkoiselle väkisinkin suuria odotuksia. Sen toivoisi yltävän vaikuttavuudessaan edeltäjänsä tasolle, mutta toisaalta tekevän tähän riittävästi pesäeroa ja ansioituvan omillaan, itsenäisenä teoksena. Pajtim Statovcin Tiranan sydän lunastaa nämä odotukset ja seisoo vankasti omilla jaloillaan. Se tarttuu rohkeasti vaikeisiin ja kipeisiin aiheisiin ja punoo niistä kokonaisuuden, joka on kirjallisena teoksena taidokkuudessaan nautinnollinen, mutta lukukokemuksena yllätyksellinen, riipivä ja vavahduttava.

Bujar varttuu Albaniassa, jossa pojat asuttavat perheineen isiensä taloja sukupolvesta toiseen ja menneet hallitsijat elävät yhä pelkona ihmisten mielissä. Albanian historia ja albaanien kansanluonne on kudottu suusta suuhun liikkuviin kansantarinoihin, joita myös Bujar kuulee isältään. Niistä hän oppii, että suvun kunniaa kuuluu vaalia vankemmin kuin omaa henkeä ja tarvittaessa on oltava valmis ”kuolemaan niin kuin mies[.]” Bujar välittää tarinoita yhä eteenpäin lukijalle ja siten niistä tulee osa henkilökuvausta: tarinat symboloivat Bujarin kasvuympäristöä ja isän kautta välittyviä kulttuurin arvoja ja yksilöön kohdistuvia odotuksia. Romaanin Albania rakentuu lähes yksinomaan kansantarinoiden ja -perinteiden kautta. Vastakohdan yhteisön asettamille paineille antaa romaanissa Bujarin paras ystävä, sukupuolinormeja rikkova Agim, joka ei kammoksu huomion tai paheksunnan herättämistä ja kyseenalaistaa mielellään vanhemman sukupolven sammaloituneen maailmankuvan. Menneisyyttä elossa pitävien kansantarujen rinnalle Bujar ja Agim kehittävätkin vuosien kuluessa toisenlaisia tarinoita, unelmia, joissa he ovat kaukana kotiympäristön kahleista ja vapaita tekemään mitä tahtovat. Lopulta ystävysten suunnitelma Albanian jättämisestä toteutuukin ja romaani vie lukijansa matkalle halki Euroopan suurkaupunkien ja New Yorkin näyttäen kunkin kaupungin asukkaineen ulkopuolisen, pakolaisen, silmin.

Minämuotoinen, osittain preesensissä tapahtuva kerronta asettaa lukijan tapahtumien polttopisteeseen, ja kertoja-päähenkilön tajunnan kautta tämän nenään suodattuu tukalan kuuman basaarin hajut ja iholle talvisen Tiranan öiden kylmyys. Yksi Statovcin vahvimmista valteista on rikas ja ilmaisuvoimainen  kieli. Romaanin kerronta on suoraviivaista, ripeästi etenevää ja usein toimintaan keskittyvää, mutta harkitun ja väkevän kuvauksen kautta miljööt heräävät eloon ja henkilöhahmot saavat syvyyttä. Kerrontaa vahvasti värittävät päähenkilön tunteet toivosta ja rakkaudesta turtumukseen ja vihaan välittyvät lukijalle elävinä. Lukija ei joudu harhateille teoksen maailmassa, vaan kerronnassa limittyvät kansantarujen soturit ja suurkaupunkien kirjava ihmisvilinä muodostavat ehyen kokonaisuuden. Haastava romaanista tulee enemmänkin emotionaalisella tasolla, sillä aiheiltaan se on rankka ja henkilöhahmot kohtaavat niin ulkopuolisuutta, väkivaltaa, yksinäisyyttä, epätoivoa kuin kuolemaakin.

Tiranan sydämessä toistuu läpi teoksen tarinan ja tarinankerronnan motiivi, joka läpäisee sen eri tasot aiheesta teemaan saakka. Tarinankerronta on toisaalta alleviivattua; isältä kuullut kertomukset on erotettu muusta tekstistä eksplisiittisesti omiksi kokonaisuuksikseen ja nimetty tarinoiksi. Koko romaanin voi kuitenkin nähdä rykelmänä toisiinsa nivoutuneita sisäiskertomuksia. Tarinoita, joissa tulevaisuus rakennetaan sellaiseksi, että sen voimalla jaksaa seuraavaan päivään. Tarinoita, joita ihmiset rakentavat mielessään toisistaan taustan, etnisyyden ja oletetun sukupuolen perusteella. Tarinoita, joissa menneestä elämästä pyyhitään jotain pois ja tuodaan tilalle uutta, joissa oma minuus keksitään uudelleen, mutta joiden taustalla soivat yhä menneisyyden kaiut. Romaani herättää tutkimaan tarinan ja totuuden suhdetta sekä sitä, kuinka suureksi osaksi identiteetti rakentuu tarinoiden, niin itselle kuin muille kerrottujen, varaan. Tiranan sydän on raadollinen, mutta myös vähäeleisen koskettava ja kaunis kuvaus ihmisestä menneisyydestä heijastuvien kipukohtien, paremman tulevaisuuden tavoittelun sekä hyväksynnän ja huomion kaipuun ristiaallokossa.

Telma Halme

Loskagaala 2016

Lämpimistä illoista huolimatta syksy on jo täällä ja niin on kohta myös tämän vuoden Loskagaala! Puolentoista kuukauden kuluttua pääsemme taas syömään illallista Uudelle Ylioppilastalolle, kuuntelemaan kiinnostavien vieraiden puheita ja tietysti kohottamaan maljamme Toisinkoisen voittajalle.

Tämän vuoden Loskagaala järjestetään 27.10. Kirjailijavieraiksemme saapuvat sekä maineikas Leena Krohn että Toisinkoisen finalistit, joita ei ole vielä julkistettu. Ilmoittautuminen juhlaan tapahtuu myöhemmin syksyllä ja siitä tiedotetaan sekä täällä että Toisinkoisen fb-sivulla, kannattaa siis pysyä kuulolla!