
Silene Lehto
Lumikin sydän
Runoja, 88 sivua
WSOY, 2014
Lukiko Magda Goebbels lapsilleen satuja?
”Kuningattarella ei ole nimeä. Hän on vain nainen, joka halusi Lumikin sydämen. Hän halusi pitää sitä kädessään, voitonmerkkiä. Voimmeko oikeastaan paheksua hänen toivettaan? Kuningattaren täytyy aina olla varuillaan kuin jäniksen, on salamurhaajia, on vallankumouksia, ei millään ehdi olla hyvä ihminen.”
Silene Lehto (s. 1979) sijoittui toiseksi J. H. Erkon lyriikkakilpailussa 2009 30 runon sarjalla, josta hiotui myöhemmin hänen esikoisteoksensa Hän lähti valaiden matkaan (2011). Lehdon esikoisrunoissa pääosaa näyttelevät vesi ja ihminen, matelijat ja muut merenelävät. Hänen toisen teoksensa aiheita ovat kirjallisuuden kestoaiheet rakkaus ja kuolema.
http://www.wsoy.fi/sample-pages/9789510403853_lukun.pdf
Silene Lehdon Lumikin sydän -runoelma (2014) käynnistyy lääketieteellisestä perspektiivistä. Runoissa on herkkyyttä ja kylmää anatomiaa – kirurgin mielestä sydämellä ei ole muistoja. Laskelmoivalla kirurgilla on kylmä sydän ja leikkaussalin hoitajan vihreä kaapu muistuttaa puuta. Murhan uhriksi joutuneen henkilön sydän on käpertynyt kokoon. – Mary Shelleyn kirjoituspöydän laatikossa on ”kankaaseen kääritty Percyn sydän”.
Satujen maailma on Silene Lehdon teoksessa jatkuvasti lähellä. Vanhat sadut käsittelevät kuolemaa yhtä aikaa traagisesti, groteskisti ja peittelemättä. Grimmin metsä on pelottava. Siellä ovat Punahilkka, Hannu ja Kerttu, Lumikki ja metsästäjä. Entä jos Andersenin sadun pieni tulitikkutyttö olisikin ”lämpimikseen sytyttänyt jonkin rakennuksen palamaan”?
Joissakin Grimmin sadun versioissa ilkeä kuningatar, paha äitipuoli haluaa hopeatarjottimella Lumikin sydämen todisteeksi siitä, että tyttö on kuollut. Kirjan nimirunossa, joka kuuluu kokoelman parhaimpiin, kuningatar syö tyytyväisenä villisian sydäntä, jonka Lumikkia säälinyt metsästäjä on hänelle tuonut. Satujen kuningattarien lisäksi Lehto esittelee historiallisia kuningattaria Sissin, leskikuningatar Viktorian ja Elisabet II:n. Uskonnollista symboliikkaa on paljon (Jobin kirja, Nooan vaimo).
Kielletty hedelmä – ja omena ”hedelmistä kaikkein petollisin” tuo mieleen Eedenin puutarhan ja Eevan. Käärme luikertelee puutarhassa. Uskonnollista symboliikkaa on paljon. Kuolema on armoton pahan kuningattaren ja etenkin Magda Goebbelsin yhteydessä.
Lumikin sydämen ilmaisu virittää ajattelemaan kuoleman jatkuvaa likeisyyttä ja sen elimellistä, ruumiillista osuutta elämässä. Siteeraan Otto Frankin ”vastausta kirjeeseen”: Tutkimattomat ovat Jumalan tiet ja hänen huumorintajunsa on kuin raivaamaton sademetsä, aina vain löytyy uusia lajeja.
Kritiikit
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1392195133604
http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/607150/Tahystyksia+kuolemaan
http://www.kiiltomato.net/silene-lehto-lumikin-sydan/
http://www.lukukeskus.fi/lukufiilis/silene-lehto-lumikin-sydan/
http://penjami.files.wordpress.com/2014/01/img_0685.jpg
Kaisu Lindroos