Maiju Pohjola: Ettei yötä enää
Runo, 80 s.
Aviador kustannus, 2022
Maiju Pohjolan runokokoelma Ettei yötä enää (2022) käsittelee traumaattista synnytystä ja synnytyksen jälkeistä masennusta. Teos jakautuu kahteen osaan: ”Sytynnys” ja ”Sumupuu”.
”Kohta paljastuu, että sisälläni ei soi kukaan
s. 20
että söin vain liikaa suklaata jouluna ja
kaipasin vähän lomaa, kaksisuuntaista kosketusta
halusin istutteen sukupuutarhaan, kukistua maljaan
vieraat kädet kaikkialla
sitähän minä halusin”
Runoteoksen ulkopuoliset teokset ja muut ulkoiset viitteet pääsevät keskustelemaan runojen säkeissä. Ensimmäisen osan synnytyksessä vastakkain ovat Vänrikki Stoolin sankaritarinat ja kliininen lääkärikieli. Toisessa osassa taas ääneen pääsee niin Canthin epätoivoinen Anna Liisa kuin perhetragediauutisointi. Runoista välittyy lukijalle kouriintuntuvasti hätä, pelko ja hämmennys. Teinkö itse jotain väärin? Valitanko turhaan? Miksi haluan satuttaa lastani?
Intertekstuaaliset viitteet ovat yksi runoteoksen parhaista puolista. Synnytyskokemuksen vertaaminen Vänrikki Stooliin on nerokas kommentti äitiydestä. Millainen äidin kuuluu olla? Miksi äitiys ei ole sankaruutta?
Ponnistusvaihe pitkittynyt
s. 32
yli tuntiin, voima mennyt
Suomen sankarilta, ja olet
antanut sanasi, toivokin
jo rauennut; kun he
käskevät pidättämään
hengitystä, jatkamaan
rispaantuvien rajojesi
yli: kaikki sinussa
vetäytyy
Ota mukaani lumivaipaksi sopiva vaate.
Teos alkaa kaoottisella, traumaattiseksi päätyvällä synnytyksellä. Tulevaa äitiä ei kuunnella, vaan hänen tuntemuksiaan selitetään toisiksi monitorilukemien ja olettamusten pohjalta. Taustalla kaikuvat tämän omat, huijarisyndroomaa muistuttavat ajatukset ja Runebergin kansallisromanttinen uho.
Osiossa on käytetty tehokeinona kirjasimien muutoksia. Niiden avulla eri mielipiteet ja osapuolet pääsevät ääneen. Puheenvuoron saavat niin syntyvä lapsi, itseään epäilevän synnyttäjän mieli ja yhteistä todellisuutta kuvaava ääni. Nämä ajatukset, äänet ja koko synnytyksen pauhu ja väkivaltaisuus törmäävät fontit yhdistävässä synnytyskohtauksessa, kun lapsi pitkittyneen synnytyksen jälkeen viimein syntyy.
Synnytyksen jälkeinen aika avautuu teoksessa aluksi vaatimusten ja väsymyksen sakeana soppana. Toistuvat ”unipäiväkirjat” osoittavat vauvan nukkuvan epäsäännöllisesti. Imetys tuntuu haastavalta ja itku on loputonta. ”Jalon ja kauniin äidin” myytti sotkeutuu kaaokseen. Hiljalleen runoihin alkaa hiipiä itsetuhoisuutta ja lapseen kohdistuvaa raivoa, mikä selvästi myös hämmentää väsynyttä äitiä.
”ohut raja
s. 57
lapsen iho
rutistuspuristus
hyökyvähöykkyvä
hyppyyttelyravistelu”
Valta ja väkivalta ovat mielenkiintoisella tavalla läsnä teoksen molemmissa osissa: viime vuosina on puhuttu siitä, kuinka äidit ovat kokeneet synnytyksen väkivaltaisena, pitkälti terveydenhuoltohenkilökunnan toiminnan vuoksi. Valtaa käyttävät ammattilaiset, mutta myös tilanteen hallitsemattomuus, synnytyksen pitkittyminen tai kivut voivat traumatisoida synnyttäjän. Trauma voi vahvistaa synnytyksen jälkeisiä mielialanvaihteluja ja edesauttaa synnytyksen jälkeisen masennuksen syntymistä.
Teoksen toisessa osassa valtaa käyttävät niin äiti kuin lapsikin, joka runoissa puhuu siitä, kuinka teki äidistä äidin:
”mä tein susta äidin, kun sä synnyit musta
s. 43
silloin kun olin ihan pieni
mä vaan itkin sillon VYÄÄÄ
mulla oli nälkäkiukku ja väsykiukku
nii halusin heti vaa maitoo”
Äidin valta ilmenee väkivaltafantasioissa, silkassa fyysisessä ylivoimassa. Äiti pohtii niin itsensä kuin lapsensa vahingoittamista, jotta pääsisi tilanteesta ulos. Jos ensimmäistä osaa luonnehti tunteena kaaos, hätä ja avuttomuus, ei toista osaa lukiessa voi välttyä tuntemasta surua, myötätuntoa tai hienoista kauhua siitä, mihin tilanne johtaa. Teos päättyy toiveikkaasti, omat rajat ja erillisyys lapsesta alkavat löytyä.
Ettei yötä enää on rohkea, avoin ja vakava kannanotto äitimyyttiin, äitipuheeseen ja äitien jaksamiseen. Teoksessa käytetään tehokeinoina erilaisia kirjasimia ja intertekstuaalisia viitteitä. Pohjola onnistuu taidokkaasti tuomaan teksteissään esille tuskan, epätoivon ja katumuksen tunteita. Teos kertoo puhujan tunteista samalla kommentoiden kuitenkin myös äitiyttä ja sen vaatimuksia yhteiskunnallisen linssin läpi.
Lähteet:
https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/synnytyskokemus-voi-olla-traumaattinen/ (Viitattu: 8.11.2022)
Outi Iivonen, Roosa Kantola
toisinkoinen.wordpress.com 