Ekstaattista maailmaa etsimässä

Santtu Cederström: Tulevaisuuden palkkatyöläinen

Runoja, 40s. 

Kulttuurivihkot 2022

Santtu Cederströmin Tulevaisuuden palkkatyöläistä lukiessa tuntemukset vaihtelevat ähkyisestä sähköistyneeseen. Vaikutelmat teoksen kokonaisuudesta liikkuvat kökön takeltelevasta kielikollaasista välillä samean, välillä kirkkaan vesiputouksen lailla pulppuavaan runoryöppyyn. Teos on ohut, mutta melko täyteen turboahdettu runovihko ennemminkin kuin kirja, jossa Cederstömin sanataide melskaa. Tapaamme niissä nuoren, mutta myös vanhemman, leiskuvasieluisen ja -kielisen runoilijan. Vihkomaisuutta korostaa teoksen fyysinen muoto joka on pehmeäkantinen ei A5 eikä A4, vaan jonkinlainen välikoko. Läpyskämäisyys (oho, sanoinko sen ääneen) lisää ennestään runoteoksen arvoituksellisuutta, tai epäselkeyttä. Välillä on haastavaa löytää rönsyävistä sanakoralleista villakoiran ydin – mitä teoksella halutaan sanoa? Miksi Tulevaisuuden palkkatyöläinen on kirjoitettu? Kysymykseen voi etsiskellä vastauksia kysymällä miten se on kirjoitettu.

Runoissa puhutaan paljon tulevaisuudesta, myös menneisyydestä, erilaisten puhujien äänillä. Ääni on joko minän, sinän puhuttelijan tai meidän; sekä yksilön että ihmisryhmän. Fontit, rivivälit ja kappaleet varioivat estoitta sivuilla. Kielioppia rusikoidaan hellästi ja varmasti. Runossa ”Hamlet 2” puhutaankin monikasvoisuudesta minäpuhujan ja sinää puhuttelevan vaihdellessa säkeiden sisällä. Cederströmin poetiikassa ihminen on itseään puhutteleva moni. Hamlet ”Ollako vai eikö olla?”- monologeineen on teoksen intertekstuaalinen yhtymäkohta Shakespearen samannimiseen näytelmään ja hahmoon.  

Yöllä, sinulla oli ääni.
Mutta aamuisin, et muistanut kuinka se kätki ja keräsi sen mikä elämässä on tyhjää. 
Sinä olit epäilyksen helvetti ja sen trendit –
Olit este, olit kotoisin siitä..En muistanut enää aamulla. 


Mutta kun aamu lopulta tuli – ja se tuli, kuinka se tulikin –
Kaikki visiot sinusta jotka täyttivät minut melkein
Olivat menneet ja en saisi niitä palaamaan.
Olin omannut niin monia kasvoja, olit ollut niin monet.
Mitä sinusta oli tullut? Miten täytit itsesi iltaisin?
Kuinka sinusta tuli olematon? Et piileskellyt enää?
(s. 36)

Mietin aluksi vihjaavatko kirjan kannen verenpunainen väri, symboliset säteet, kollaasimainen maisema(?)monumentti numeroineen, sekä teoksen nimi, kenties työläisyyden käsitteen perkaamiseen? Työelämähän elää murrosta tulevaisuuden muotoutuessa päivittäin uudestaan. Mitä enemmän kokoelman runoja lukee, sitä enemmän ne vetävät lukijaa kuitenkin syvemmälle tasolle tulevaisuuden työläisen mieleen. Tulevaisuuden palkkatyöläisessä runotrippaillaan ahdistuksissa ja peloissa, mutta välillä myös löydetään jotain risaisten elämänkokemusten jälkeen syntyvää rauhaa. Simple things.  



Epäsäännöllisyys teki symmetriasta ihmeellistä-
[..] en muista aamua jona puin tämän takin. Ei häivää
Ja kaikki käy kenties hyvin, olen taivaassa,
sillä tee on pian täällä, se tuodaan minulle aivan pian. 
Eikä se voi olla kylmää eikä kitkerää, 
se on haudutettu täydellisissä olosuhteissa
(s. 36)

Teoksen lopussa avautuu näkymä maailmaan, jossa kukaan ei vartioi, ja ollaan ympäröivien voimien hallussa. Tämä kuulostaa mielestäni hitusen (uus-)uskonnolliselta. Itsensä mitättömäksi kokeva odottaa maailman koskettavan ekstaasissaan – söpöä. 


oman pirullisuuteni ytimessä toistuivat vain sanat: ”Sinä et ole mitään, etkä koskaan tule olemaan”
ja oikea käteni, tuo häpeän käsi, joka oli aina pidellyt
kyyneleitäni tallessa muovipussissa
havaitsi myös oman varjelevan viettinsä
olevan pian mennyttä,
pian meitä ei vartioisi kukaan,
ja olisimme ympäröivien voimien hallussa
aivan kuin tuhannet muutkin
ja maailma saattaisi ekstaasissaan
koskettaa myös meitä;
meitä jotka olimme paenneet siltä (s.40)

Vai höpöä? Itseäni miellyttää runojen surrealistinen maalailu ja visiointi. 


Autiolla saarella, värien prismojen säteily
kohtisuorina kyynelinä
pinnan läpi syvimpään tunteeseen silmämunan. 
[..] Voit valua tunnottomasti aavikon syleilyyn,
voit varoa rikkoutumista jokaisella aavistuksen askeleella.
Mutta sinulta odotetaan kykyä säilyä ehjänä,
[..] Olitko itsekään
koskaan käynyt siellä, minne mielesi ei mennyt
kuin pakotettuna, veitsellä uhaten,
valmiina paistettavaksi vartaassa
pullean possun tavoin? (s.28-29)

Aiheet ovat vakavia ja varteenotettavia kuten esimerkiksi masennus ja jokaisen runoilijan perusaihe: runoilijuus, eikä kokoelma tunnu heppoiselta tai liian hörhöltä. Ainoastaan paikoin hieman ylisanaiselta – sama ajatus toistetaan uudella kielikuvalla joskus turhaankin. Tyhjemmät sivut teoksessa ansaitsevat paikkansa ilmareikinä. Kokoelman uushenkisyys on siedettävyyden rajoissa ja myös ironinen:

Sain Hamletilta puolet persoonastani, loput eklektismiä
-Olen keräillyt vaikutteita kaliforniassa asuvilta katolisilta pyhimyksiltä, allasbaarit
löysin Buddhan täytekeksistä – Olenpas aikamoinen!
(s. 26)

Minä Olen Maakuopan omaisuutta, orja
Valtavan magnetismin. Ilman mitään, 
ilman omistuksia tai haluja siihen tai mihinkään – minua kahlehditaan
suurina erinä, eikä kukaan voi
estää tulevaa putoamistani. (s.10)

Kasvamistaan runoilijaksi Cederström muotoilee monissa runoissaan monisanaisesti:


[..] ”Minä uurran näin
– – – – – – – – – – – maaplaneettaan jäljen.”
Uskonnollinen musiikki riisuutuen janona taivaalta
ja värjäytyen rikkaaksi tunteesta joka on yksi, taivaan kanssa:
Sanon: Totutan teidät runsaskätisyyteeni
ja tulen totiseksi kauneudesta (s.10)

Ihmiskunnan historiaa ja luovuutta peilataan runossa ”Pullopostini kaukaiseen tulevaisuuteen”. Myös kuolema ja sen pelko kiehtovat Cederströmiä yhden kokonaisen runon ”Kuolleet”, verran.


Osaan sanoa olevani soturiheimosta, osaan tarpeen tullen olla kokonaan puhekyvytön, leikkiä
surullista saadakseni mitä haluan
ja tulla joka nurkan takana uudeksi persoonaksi.
Se näkee, että olen
kyykäärmeitä luonnoltani, 
Olen valmis kaikkiin tekoälykuolemiin, minut voidaan tarvittaessa muuttaa lasereiksi.
Olen vain välttämätön hiukkanen itselleni.
Osaan kuolla kauniisti. (s. 15)

Cederströmin kielessä on symbolistisia ja arkaistisia sävyjä, jotka korostavat mielestäni niiden henkisyyttä. Dystooppisuuden ja ahdistuneisuuden seassa ei ole kuitenkaan esimerkiksi mitään niin huolestuttavan väkivaltaista, etteikö rauhanomainen, moderni hippitunnelma säilyisi. Ahdistusta on ilmassa. 


[..] Ja Kuule, Kuule kun kutsun sinua avaruuden sekamelskasta
liittymään romuluiseen joukkooni.
Ja voimme yhdessä
kuin Kultin jäsenet
Lopettaa


Hukutusmetodini jälkeen. (s. 11)

Cederströmin runominä voi olla myös hyvinvoiva moderni pössyttelijä ja maailmansa harmonisempi paikka.


[..] jokaisesta kosketuksesta ammoiseen kiveen, joka luonnoltaan oli hiljainen,
jonka muodostelusta ja valumisesta, joku saattoi nähdä unia öisin,
jonka rönsyilevä asettuminen tähän, riipumattoni alle tänäkin hetkenä, tuntui,
saattoi olevan vain väliaikaista sekin,
ja sen ohilipuvuudessa, tuossa humalluttavassa tunteessa, koko planeetta tuntui
tippuvan miellyttävään selontekoon itsensä
kanssa, ja tuntui kuin ettei mikään ollut tullut tänne turhaan – vain elämään, vain savuamaan
hetkeksi piipussa…(s. 16)

Luovuuden lähde löydetään runoissa luonnosta.


Haha. Voin hyvin. 
[..] Sieltä vanha lyyra sekä lähteet ammoisen ikuisuuden
puut ja kaikki mikä lähtee ja on´
pulppuavat samojen ahvenien suista.
Kun eräs elämänlaji kuolee, toinen ottaa sen atomit.
Ja se-on, aivan –
Ihanaa – – – – – – (s.16-17)

Tulevaisuuden palkkatyöläinen on runokokoelmana oivaltava ja sisältää taidokasta kielenkäyttöä. Se tuntuu toisaalta etsivän ulospääsyä ahdistuksesta ja masennuksesta, tulevaisuuden palkkatyöläisen työnantajaa. Ekstaattista, determinististä maailmaa voimineen, jonka runoilija haluaa vastaanottaa. Toisaalta kohtaamme myös runoilijan, jolla on jo tukevasti jalat puoli metriä maan pinnasta ja kaikki melko hyvin. Loppuvaikutelmiini kuuluukin sinänsä hauska tunnelma, ettei liene väliä, ottaako kirjoittaja itseään aina vakavasti vaiko ei. On kuin se olisi välillä epäselvää kaikille. Onko ahdistuskin vain väliaikainen mielentila? Epäselvyys on joskus raikasta, eikä itseään tarvikaan aina ottaa vakavasti ja löytää valmiita vastauksia painaviin kysymyksiin. Silti olisin toivonut kokoelmaan muutamaa selkeää, tiivistettyä helmeä sen pääideoista. Uskon, että Cederström voisi sellaisiakin halutessaan kirjoittaa. Toisinkoiskokoelma tarjoili niiden sijaan joukon hienon tuoreita, sademetsän tavoin rönsyileviä, orgaanisia runoryteikköjä. 

Runoilijan alter-ego Hamlet muotoilee kauniin kuvan nyt-hetkestä:


Ajatus sinusta on nyt, nyt on aina läpivalkoista
-Tiedän ettemme ole turvassa tänään
Tiedän ettei huomenna. 
Mutta huominen ei ole vielä tullut, tänään vielä mennyt
sillä ajatus sinusta on nyt,
ja nyt on läpivalkoista. (s.37)

Tämä rauhallinen hetken kuvaus tuntui yht´äkkiä mukavalta lukea vauhdikkaan runorevittelyn seassa. 

Aamu Pulkkinen

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s