Leikkiä lyöden, runoutta syöden

Leena Sainio: Rapuooppera
Runoteos, 85 s.
2021, Enostone

Leena Sainion runoteos Rapuooppera pyrkii innostamaan lapsia runojen kirjoittamiseen, kuten Sainio itse esipuheessa kirjoittaa. Koska teos on eritoten suunnattu lapsille, on tämä vienosti esitetty toive suunnattu myös ensisijaisesti heille; siksi en olekaan kelvollisin arvioimaan teoksen arvoa tämän tavoitteen kannalta. Todettakoon kuitenkin, että ainakin kirjallisuuskriitikko Vesa Rantaman nelivuotias on teoksesta pitänyt.[1] Viitteitä suosiosta siis on, ja hyvä niin.

Ei Sainio kuitenkaan aivan kylmäksi jätä viidennen vuoden kirjallisuudenopiskelijaakaan, vaan leikkisä rytmiikka vetää toisinaan mukaansa.

Runousoppia lapsukaisille

Jos Runousopin perusteet tuntuukirjallisuuden opintojen ensimmäisenä vuonna liian painavalta palalta pureskeltavaksi, voinee lämmittelynä siemaista yhden Rapuoopperan. Sisältäähän teos mukavan maireat määritelmät muun muassa käsitteille aforismi, haiku, loitsu ja oodi; niin että lapsikin ne saattaisi ymmärtää. Ehkei kirjan perusteella tenttiin kannata vastata, mutta kiinnostavaa on, miten nämä käsitteet pyritään selittämään lasten kielellä:

Kun päähäsi pälkähtää oikein hieno ajatus, voit hioa sitä vielä hetken. Kun mietelmäsi on mielestäsi valmis, voi sitä kutsua sanalla AFORISMI. On ihan asiallista keksiä omia elämänviisauksia, itsehän sen tietää miten asiat ovat. (s. 8)

Määritelmien lisäksi – tai oikeastaan niiden sijaan – keskiössä ovat kuitenkin erilaiset tyylilliset keinot, joita Sainio teoksessaan hyödyntää. Lastenrunoudelle tyypillisesti Rapuooppera sisältää paljon riimittelyä, mutta onneksi myös paljon muuta, kuten proosarunoja, typografisia keinoja, tajunnanvirtaa, haikuja ja räppiä.

Yksi toistuvista runouden keinoista on sanojen merkityksillä leikittely. Alkuun se jaksaa viihdyttää, mutta saturaatiopisteen saavuttaessaan keinon viihdyttävä vaikutus lakkaa. Toisaalta teos mieltyy sellaiseksi, jota ei ehkä ole tarkoituskaan koluta kerralla läpi, vaan lukea vaikka iltaisin lapsen kanssa. Tällöin ehkä samankaltaista kokemusta ei syntyisi. Tällaista merkityksillä leikittelyä on esimerkiksi runossa ”Korvasärky”, joka alkaa seuraavasti:

– Äiti, mulla on korva kipeä!
– Korvako? Miten se nyt sillä tavalla? Näin kesän korvalla. Ja juuri, kun olin menossa keräämään korvasieniä.
(s. 23)

Pystyn mielessäni tavoittamaan ihannelukijan, joka innostuu tämän runon avulla sanojen monimerkityksisyydestä, ymmärtää jotain oleellista kielestä.

Sakea temaattinen soppa

Rapuooppera on tulvillaan teemoja, ja välillä niitä tekisi mieli äyskäröidä vähemmäksi. Aiheita ovat esimerkiksi erillisyys, identiteetti, hyväksyntä, kierrätys, sosiaalisten tilanteiden pelko ja suru, mutta toisaalta myös pieruhuumori ja jatkuva kielileikki. Osa teemoista jää melko pintapuoliselle käsittelylle, mikä jättää kokonaisuuden hieman etäiseksi.

Kaksi selkeää teemaa teoksessa nousee kuitenkin esiin: lapsen identiteetin muotoutuminen ja ihmisen ja muun luonnon välinen suhde. Ensimmäisen teeman käsittely painottuu teoksen alkupuolelle ja toisen teeman käsittely rakentuu hiljalleen teoksen edetessä. Ylipäänsä Rapuoopperasta on havaittavissa abstraktimpien ja vaikeampien asioiden esiin nouseminen loppua kohden, jolloin myös aikuislukijalle avautuu enemmän pohdittavaa.

Ihmisen ja muun luonnon välinen suhde saa mieleenpainuvimman esityksen nimikkorunossa ”Rapuooppera”, jossa valtasuhteet ja väkivalta kääntyvät päälaelleen, kun ihminen päätyy rapujen ruoaksi ja isäravun repliikki kuuluu seuraavasti:

KLIKETI KLAKS! KLIKETI KLAKS!
Ihminen, hoo-oi, kuulepas!
Nyt saat sinä vuorostas
porista, keittyä kattilassa,
kuuman hornan pappilassa!
Pidämme pirskeet:
lihat paahtoleivälle,
ruumiin perkeet kissalle!
Mutta voi olla, ettei se syö!
(s. 55–57)

Tämä irvokas roolien vaihtuminen ei ole mitenkään ainutkertaista kaunokirjallisuudessa, mutta kiinnostavan groteskin säväyksen se lastenrunokirjaan kieltämättä tekee. Vaikka runon lopussa paljastuukin, että kyse on lapsirapujen unesta, jään pohtimaan runon vaikutusta oletetussa lapsilukijassa. Herättääkö se pelkoa rapuja kohtaan vai herättääkö se eettiseen pohdintaan? Varmasti paljon riippuu myös aikuislukijasta, jos runoteosta luetaan esimerkiksi yhdessä.

Yhden sulan hattuun haluan myös Sainiolle antaa: hän onnistuu kirjoittamaan pieruhuumoria niin, että se ei saa silmiä pyörähtämään, vaan melkein jopa hymähdyttää minuakin kuplivalla rytmillään runossa ”Paukkutaikuri”. Joku lapsenmielisempi saattaisi vaikka kikatellakin.

Kuvitus upeana osana teosta

Rapuooppera on kuvitukseltaan vaikuttava teos, ja myös kuvitukset ovat Sainion käsien työtä. Teoksessa on sekä lapsenmielistä, voisi sanoa odotuksenmukaista kuvitusta, mutta erityisesti loppua kohden myös maalausmaisia abstraktimpia kuvituksia, joiden äärelle lukiessa pysähtyy. Värimaailma on pitkälti pastellisävyinen. Omia lempikuvituksiani ovat ”Kettutaivaassa”, ”Ritva, Riitta ja Ruut” ja ”Taivaanpesä” -runojen yhteydessä olevat kuvat.

Esimerkiksi ”Taivaanpesä”-runon kuvituksessa punertava, karvaisennäköinen möykky roikkuu neljällä köynnöskasvilla taivaasta. Taustalla näkyy vain vaaleansininen taivas, pilvenhaituvia ja kolme lintua. Yleisilme on unen- ja taianomainen. Kuvitus on myös rajattu taulumaisesti neliön sisään, mikä lisää kuvitusten teosmaista luonnetta omana itsenään. Tulkitsen kuvan ja tekstin käsittelevän kuolemaa ja surua, jotka muutenkin nousevat esiin teoksen loppua kohden edetessä, ainakin meille aikuislukijoille – tai no, ainakin minulle:

Oi kesä, oi kesä
ja lintujen pesä!
Pilvissä lepää lintujen peti.
Kun tuulenpuuska pesää heijaa,
poikaset siellä nukahtaa heti.
Tsirp tsirp ja tiritiriteijaa.
Oi kesä, oi kesä
ja lintujen pesä!
(s. 78)

Jos luen Rapuoopperaa lähtökohtana omat mieltymykseni, jään kaipaamaan hallitumpaa sommittelua ja rajatumpaa teemojen kokonaisuutta. Jos taas luen teosta suhteessa sen julkilausuttuihin lähtökohtiin, muodostuu kirjasta lapsille sovelias esimerkkikatsaus runouteen, sen keinoihin ja käsitteisiin. Ja toivon sydämeni pohjasta, että lapset innostuvat saadessaan Sainion runoteoksen käsiinsä.

Otto Rikka


[1] Rantama, Vesa 2021. Kerrankin lastenrunoja, jotka kelpaavat myös lapselle – Aluksi kriitikon nelivuotias assistentti säikähti vihaista rapua kannessa, mutta kasvoi pian Rapuoopperan ystäväksi. Helsingin Sanomat 28.3.2021. Viitattu 21.10.2021.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s