Toisenlainen löytöretki

tuulten amiraali kansi

Mia Myllymäki: Tuulten Amiraali
romaani, 336 sivua
Osuuskumma, 2020

 

Tuulten amiraali (2020) on vaihtoehtohistoriallinen seikkailuteos, jossa seurataan Cristo Colomin pyrkimystä päästä etsimään Intiaa purjehtimalla ilmalaivalla Portugalista länteen. Tarinan erottaa todellisuudesta monet fiktiiviset seikat, kuten se, että maailmassa on kivihiilellä ja magialla kulkevia ilma-aluksia perinteisten purjelaivojen lisäksi. Kirjassa on kuitenkin myös monta paikkansa pitävää historiallista yksityiskohtaa, joista näkee, että kirjailija on perehtynyt erittäin kattavasti ajankohtaan, johon kirja sijoittuu.

Kolumbus tuntuu olevan melko keskusteltu aihe nyt, kun kolonialismi ja orjuuttamisen historia on nostettu monessakin paikkaa tapetille. Mielestäni kirjailija on tasapainoillut hyvin tässä fiktiivisessä tarinassa ääripäiden välillä ottamatta kantaa todellisen Kolumbuksen persoonaan ja toimiin. Päähahmo kirjassa on äkkipikainen, vallanahne ja pakkomielteinen, mutta eittämättä taitava merenkulkija ja kapteeni. Tarinaa seurataan kirjassa päähahmon näkökulmasta, jolloin tietyt asiat on perustellusti esitetty varsin subjektiivisesti.

”Hän ei osannut selittää itselleenkään tunnetta, että laivaan noustessaan hän muuttui osaksi jotain näkymätöntä voimaa, niin kuin laivamestarit, mutta ilman magiaa. Kysymyksiin hän vastasi, että hän vainusi määränpäänsä, haistoi sen tarkemmin kuin koira nenänsä eteen nakatun lihapalan.” s. 128

Teoksen maailmaa avataan hitaasti tarinan edetessä, jolloin siitä selviää yhä enemmän eroavaisuuksia todelliseen historiaan ja fiktiivisyys syvenee. Viikkoja kestävä laivamatka voi itsessään olla aika yksitoikkoista luettavaa, mutta kirjailija on onnistunut ujuttamaan myös tähän osaan pientä jännityksen tuntua ihmisten välisillä suhteilla sekä tietenkin epävarmuudella siitä, löytyykö Intiaa vai ei. Matkalle lähdetään kolmen laivan ja myöskin kolmen erilaisen kapteenin voimin. Vaikka Colom onkin laivueen amiraali, on Pintan kapteenilla Martínilla vaikeuksia hyväksyä hänen päätöksiään alusta lähtien. Ilmassa ollessa kaikki kommunikointi onnistuu vain laivalta toiselle heitettävien viestikapuloiden avulla, ja hyvin nopeasti sekä lukijalle että Colomille tulee olo, että Pintalla ei kaikki ole kunnossa tämän kapteenin alaisuudessa. Tilanne ei kuitenkaan pääse ratkeamaan suuntaan tai toiseen lähinnä kommunikoinnin vaikeuden takia. Jokaisella laivalla on myös oma maaginsa, joka pitää laivaa ilmassa tuulten ollessa oikukkaita. Colomin laivalla laivamestarina toimii maagi Juan de la Cosa, mysteerinen nuori mies, joka kamppailee yrittäessään hyväksyä kohtalonsa maailmassa, jossa maagit nähdään epäilyttävinä ja jumalanvastaisina olentoina.

“Laivamestarin hymy oli surullinen, ja samalla siinä oli roppakaupalla arvostelua, jota Cristo ei katsonut ansainneensa.
   “Amiraali, te ette ymmärrä. Minä voisin mennä, mutta he lopettaisivat pelaamisen saman tien ja keräisivät nopat ja pöydät pois. He eivät halua pelata maagin kanssa, koska minähän voisin noin vain huijata. Heidän käsityskykyynsä ei mahdu se, että minä aivan todella haluaisin pelata, samoilla säännöillä kuin hekin. Tai vaikka häviäisin joka panoksen, kunhan vain… Se ei ole mahdollista!”” s.107

Kirjailija Mia Myllymäki on selkeästi innostunut kirjoittamastaan aiheesta, ja tekstistä paistaa kirjailijan mielenkiinto historiaa kohtaan. Jos lukija on itse myös perehtynyt kyseessä olevaan aikakauteen, on lukukokemus varmasti entistä rikkaampi, sillä kirjassa on isossa osassa myös tuon ajan Euroopan valtasuhteet. Portugalin kuningas on hävinnyt, ja valtaistuimelle on noussut hänen kokematon tyttärensä. Espanja on yhdistymässä yhdeksi valtioksi, ja Ranskassakin kuohuu. Turkkilaiset ovat jo pitkään tukkineet maareitin itään, ja siitä syystä Colom on mielessään pohtinut ja laskenut, olisiko itään mahdollista kulkea purjehtimalla tarpeeksi kauas länteen. Hän on vakuuttunut matkan olevan toteutettavissa, eikä ota muiden epäilyjä kuuleviin korviinsa. Colomin silmissä vilisevät Intian rikkaudet ja mausteet, sekä onnistuneen kauppasopimuksen tuoma aatelisarvo Portugalissa. Hän tarvitsee matkaa varten kuitenkin rahoituksen ja laivueen, eli toisin sanoen Portugalin kuninkaallisten hyväksynnän ja tuen.

Samalla kun kirjasta paistaa kirjailijan kiinnostus aiheeseen, on myös selvää, että kirjailijalla on mielessään kristallinkirkas kuva ilmalaivoista ja -satamista, mutta kuva ei valitettavasti välity lukijalle yhtä selvänä. Tämä toki antaa mielikuvitukselle tilaa: onko ilmalaiva kuin zeppeliini vai enemmän kuin perinteinen laiva yhdistettynä kuumailmapalloon, vai jotain tältä väliltä? Olisin kuitenkin toivonut hieman lisää näiden kuvitteellisten rakenteiden kuvailua. Lisäksi olisin toivonut, että lukijalle olisi annettu mahdollisuus oivaltaa itse rivien välistä lukemalla ihmisten motiiveja ja salaisia päämääriä. Kirjailija ehkä epävarmuuttaan päätyy kirjoittamaan tällaiset tilanteet usein täysin auki heti, mikä omalla kohdallani tuntuu vähän tekstin valmiiksi pureskelulta lukijalle. Myllymäki tuntuu olevan vahvimmillaan kuvatessaan nopeatempoista toimintaa ja hahmojen tunteita. Välillä tämä taipuu jopa melodramaattisen puolelle, mutta usein varsinkin rakkautta ja kaipuuta kuvataan herkästi ja kauniisti.

Cristo tajusi kauhukseen, että hän muisti riidan muttei syytä siihen. Muistot sotkeutuivat valkoiseen kankaaseen, joka kuivui pyykkinarulla mereltä käyvässä tuulessa. Kukintaansa päättävät pensaat ja puut sotkivat pihan, ja hän näki Felipan lakaisemassa kuihtuneita kukkia. Cristo muisti, että Felipa oli yhtäkkiä tajunnut hänen läsnäolonsa, nostanut säpsähtäen katseensa häneen ja sanonut jotain. Mutta Cristo ei muistanut sanoja. Hän itki, koska oli unohtanut niin paljon.” s. 235

Kirjan viimeisellä neljänneksellä mietin useaan otteeseen, kuinka kirjailija onnistuu päättämään tarinan. Juonen kaari on kyllä perinteinen, mutta lopullinen ratkaisu venytetään hyvin viime metreille, ja sivujen vähentyessä alkoi oikeasti jännittämään, saadaanko ratkaisua aikaiseksi ollenkaan. Teoksen päätös kaikessa lyhykäisyydessään on kuitenkin erittäin onnistunut, ehkä jopa lempiosioni koko kirjasta. Se jättää erittäin hyvän mielikuvan kirjasta ja kirjailijasta.

 

Vilja Först

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s