Herkkä, tarkka, järkevä

SIRKKA


Anni Saastamoinen: Sirkka
Romaani, 188 s.
Kosmos, 2019

“SIRKKA VAAKSA

IHMINEN JA TYÖNTEKIJÄ

MYÖS TYTÄR JA YSTÄVÄ

VIHERKASVIEN KASTELIJA JA ROSKIEN

LAJITTELIJA” (s.132)

Sirkka on tarkka. Hän seuraa ajastimesta, paljonko lounastaukoa on jäljellä. Hän on järkevä ja pitää huolen omista asioistaan. Erityisesti roskien lajitteluun ja takkien oikeaoppiseen henkari asetteluun Sirkka suhtautuu intohimoisesti.

Anni Saastamoinen kuvailee romaanissaan Sirkka (2019) hitaasti lämpenevän ihmisen kipuilua arjen pienten pulmien ja kohtaamisten äärellä. Teoksen päähenkilön, Sirkan, luonteenpiirteet ja ajatukset eivät jää lukijalle epäselviksi. Sirkasta on järjetöntä haluta paitsi huomion keskipisteeksi, omistaa muitakin kuin järkeviä kenkiä saati tuhlata aikaa turhanpäiväiseen haaveiluun. Vastapainona tämän mielensäpahoittajaksikin tituleeratun naisihmisen ympäröivät teoksen maailmassa valoisat ja puheliaat tyypit.

Eräs asia, joka Sirkkaa kiinnostaa, on kirjoitusvirheet: ”Sirkka ei kyennyt ymmärtämään, mikseivät tarkkuus ja sääntöjen rakastaminen ole kaikille tärkeitä.” (s.10) Kun sitten erään kerran ruokakaupan ilmoitustaulua kirjoitusvirheiden toivossa tarkastellessaan Sirkka hymähtää tyytyväisenä lukiessaan kauniilla kaunolla kirjoitettua ilmoituslappua, ei hän saata vielä aavistaa tuon pikkuisen ilmoituksen vaikutusta omaan elämäänsä.

Periaatteessa näyttää siltä, että Sirkalla on kaikki hyvin. Hän elää tavallista ja turvallista elämää, mutta kuitenkin, jostain syystä, öisin valvottaa:

”Sirkka pitää kämmentään viileää seinää vasten ja yrittää kuunnella, kuuluisiko naapurista ääniä. Ei kuulu.

Häiritsevä ajatus, että joku tuntematon on siinä, ei häirinnyt enää. Siinä oli jotakin pysäyttävän lohdullista. Että miten siinä seinän toisella puolella joku toinenkin, siinä vastapäisessä kerrostalossakin ehkä joku valvoo ja miettii yksinäisyyttään, eikä Sirkka ole yksinäisyytensä tai tämän aamuöisen lohduttomuutensa kanssa yksin, vaan että heitä on monta.” (s.78)

Tarinan edetessä Sirkan elämään alkaa tupsahdella asioita, jotka pakottavat hänet sopeutumaan. Ensimmäisenä saapuu keltainen keinutuoli, sitten Laitinen ja Naamansyöjä (ystävien kesken Naamis). Pohjimmiltaan Sirkka osaakin arvostaa elämän pieniä iloja. Kuitenkin vasta muutoksia kohdatessaan Sirkan tavat toimia alkavat saada epäsirkkamaisia vivahteita. Ne mietityttävät Sirkkaa itseäänkin ja kummastuttavat yhtä lailla hänen läheisiään. Sirkka alkaa teoksen loppupuolella tehdä vaikuttavia havaintoja:

”Sirkasta ihmiset ovat vastenmielisiä, mutta tuntemattomia julkisissa kulkuvälineissä katsellessaan hän saattaa katsoa ihmisiä ja tuntea outoa liikutusta. Siitä, että nämäkin ovat joillekin se joku ihminen. Se itseriittoinen mulkvisti, joka oli vähällä liiskata Sirkan vasten tolppaa riehuessaan salkkunsa ja matkapuhelimensa kanssa, se on jonkun jälkikasvua ja jonkun rakas. Sirkka tuijottaa mulkvistia tuimasti, mutta huomaa pehmenevänsä vihasta, kun alkaa miettiä siihen tuntemattomaan mulkvistiin inhimillisiä piirteitä. Niitä myös näkyy: hapsottava hiustupsu, jonka tuuli on pyyhkäissyt törrölleen. Nuhjuuntunut kengännauha, kengän kulunut pinta. Lempikengät, varmasti. Sitten mulkvisti yhtäkkiä pehmenee puhelimelleen hymyillessään, ja Sirkassa läikähtää. Että ihminen se on tuokin, vaikka onkin typerys.” (s.157)

Onko Sirkka-romaani sitten hauska vai surullinen kertomus yksin asuvasta vanhastapiiasta? Tämä jäänee lukijan itsensä päätettäväksi. Kritiikin kirjoittaja ei itse havahtunut omaan hykertelyynsä romaania lukiessaan, muttei myöskään näe mitään surullista siinä, että nainen on tyytyväinen myös ”ihan itsekseen”. Täytyy kiittää kirjailijaa, joka otti tehtäväkseen tämän hiljaisen ihmisen tarinan kertomisen. Sen haastavuus paljastuu teoksen paikoin uuvuttavassa toistossa, joka ei kuitenkaan estä lukukokemuksesta nauttimista.

Lopultakaan, Sirkka ei sitten muutu kovinkaan paljon. Ehkä vain kissankarvan verran, ja se on hyvä se. Saastamoinen päättää tarinan kauniisti: herkkä ja kevyt on sopivaa kaiken sen järkevyyden ja tarkkuuden jälkeen.

Täts it, GO Sirkkis!

 

Minna-Elina Piskorec

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s