Rypemistä keskellä lokaa ja kurjuutta

Loka.jpg

Sami Lopakka: Loka
Romaani, 378 s.
Like, 2019.

lokaa on se, että et täyttänyt omaa mittaasi. et koskaan edes yrittänyt.
  se hetki, kun katsoit peiliin ja viimein havahduit:
    ei nyt vittu.
      sinä saasta, katso nyt itseäsi.
        ei jumalauta.” (s. 225)

Sami Lopakan Loka (2019) kuvaa kolmen miehen kamppailua itseä ja maailmaa vastaan. Suurimman osan teosta heidän tarinansa pysyvät erillisinä, ja he kohtaavat toisensa vasta kirjan loppupuolella. Tuolloin myös paljastuu, etteivät hahmot olekaan toisilleen täysin tuntemattomia. Heidän yhteinen aikansa teoksen sivuilla on kuitenkin melko vähäistä. Sen sijaan teoksen pääpaino on yksin käsiteltävässä tuskassa, jota ei voi jakaa kenenkään kanssa.

Ensimmäinen miehistä, Seppo, viskaa epätoivonsa keskellä kaiken omaisuutensa passia myöten sillalta alas keskellä Siperiaa. Loppu häntä ympäröivästä juonesta rakentuukin sitten sen varaan, että hän on tekonsa takia ongelmissa. Viina virtaa, kun Seppo harhailee epämääräisesti ympäriinsä, joskin päämäärättömyyden takaa paljastuva itsetuhoisuus alkaa paistaa yhä enemmän läpi aina juonen edetessä.

Piilotellessaan salamatkustajana junassa Seppo tapaa venäläisen Aleksejn, joka huolestuu hänen tilanteestaan. Aleksej ja tämän vaimo Svetlana koittavat auttaa Seppoa, vaikkei hän itse tunnu olevan yhtä kiinnostunut omasta selviytymisestään. Kiitoksena hän kuitenkin haluaa pelastaa pariskunnan avioliiton. Pitkän, humaltuneena junassa käydyn keskustelun myötä Aleksej on nimittäin paljastanut, että Svetlana on transsukupuolinen (Aleksej tosin käyttää virheellisesti termiä transvestiitti). Seppo kuitenkin toteaa Svetlanan kohdatessaan, että todellisuudessa tämä vain haluaa alistaa miestään seksuaalisesti. Sen hän taas päättää ratkaista tarjoutumalla vapaaehtoisesti Svetlanan dildolla hoideltavaksi Aleksejn sijasta.

Seuraavana hahmoista on Jorma, erittäin taidokas erikoislääkäri lukuun ottamatta niitä kertoja, kun hän saapuu töihin elämänsä krapulassa tai edelleen humaltuneena. Kotona häntä odottaa perhe, josta hän on vieraantunut. Työssään hän kohtaa jatkuvasti kuolemaa ja itsemurha-aikeita ja miettii koska on hänen vuoronsa. Lisäksi hän kantaa mukanaan lapsuusajaltaan synkkää muistoa, joka vainoaa häntä yhä edelleen.

Jorman juonikaari ei ole kenties aivan yhtä tapahtumarikas, sillä se sijoittuu pääasiassa sairaalan seinien sisälle. Siellä hänen potilaistaan keskitytään erityisesti kahteen, joista toinen on yrittänyt ampua ja toinen räjäyttää itsensä. Näitä miehiä hän koittaa saada jaksamaan, ja avaa näissä keskusteluissaan paljon myös itsestään.

Viimeisinä miehistä on Kari, joka lähtee luonnon helmaan miesystävänsä Samulin kanssa. Kari itse on kokenut eränkävijä, joka osaa selviytyä tilanteessa kuin tilanteessa, Samuli ei niinkään. Hän on esimerkiksi pakannut rinkkaansa silitysraudan, kauluspaitoja ja kasallisen vaihtokenkiä. Hieman hänkin toki ehtii matkan aikana karaistua, eikä ainakaan valita vääntyneestä nilkasta siten, kuten hän Karin mukaan vielä alkumatkasta olisi tehnyt.

Karin sisäisistä kamppailuista paljon johtuu hänen kokemastaan kohtelusta homoseksuaalisuutensa takia, eikä hän esimerkiksi ole pitänyt isäänsä yhteyttä vuosiin. Hän on kyllästynyt kokemaansa arvosteluun, ja leiskuvan persoonallisuutensa vuoksi esimerkiksi alkaa haastaa riitaa grillillä kuvailemalla miesten välisen seksin yksityiskohtia ja esittää hukuttautuvansa jokeen vain ohikulkevia turisteja säikytelläkseen. Kaikkein eniten hän haluaisi jäädä rauhaan, jättää kenties kaiken taakseen.

Kaikki kolme siis enemmän tai vähemmän harkitsevat itsemurhaa. He halveksuvat itseään, heidän maailmansa eivät juuri toivoa tarjoa. Kirjan ehdottomasti parasta antia ovatkin heidän ajatuksensa epätoivon kuilun partaalla. En itse hyvällä tahdollakaan kuulu teoksen tarkoitettuun kohdeyleisöön, mutta välähdykset kolmen miehen vaiettuun kärsimykseen saavat heidät tuntumaan inhimillisemmiltä toisinaan kovin nopeastikin kiihtyvän juonen vastapainona.

Minulla ei ole mitään, mihin palata. Ketään, joka minut enää haluaisi. Minulla oli kotipiha ja postilaatikko, kaasugrilli ja ruohonleikkuri. Minulla oli lumitöitä. Niin kauan, kuin joku tekee lumityöt, talossa vielä luotetaan huomiseen.” (s. 310)

Kirjan juoni, rytmitys ja kieli jättävät paljon toivomisen varaa. Teos koittaa tasapainotella lennokkaiden tilanteiden ja syvempien mietteiden välillä, eivätkä siirtymät aina ole sujuvia. Teoksen takakansi lupaa sysimustaa huumoria, mutta vessahuumori ja lakkaamattomat mielikuvitukset tavat kirota tyylillisesti kuten “voi sisäministerin siittimet” tai “ei ny assistentin peräreikä” eivät välttämättä vastaa tätä määritelmää. Toki kirjan absurdeiksi kärjistetyt tapahtumat voivat viihdyttää tuossa tarkoituksessa, elleivät lukuisuudessaan ala tuntua rasittavilta.  Kielellisesti myös kaikkia kirjan hahmoja tuntuu yhdistävän ilmeinen kykenemättömyys sanoa “kyllä” normaalisti, sillä sen sijasta romaaniin mahtuu hyvin runsaalla kädellä ilmauksia kuten “ky” ja “khyllä khyllä”.

Samoin tuntuu usein siltä, että rankempaa sisäisen mielenmaailman kuvaa tasapainotetaan kerronnassa väkinäisesti penisten kokoja vertailemalla ja naisten rintoja tarkastelemalla Kirjan tuskin on tarkoituskaan esittää mahdollisimman todenmukaisia henkilöhahmoja, mutta jokaisen päähenkilön valinnat ja heitä ympäröivät tilanteet ovat usein niin epärealistisia, että koin vaikeuksia kiintyä heihin riittävästi kiinnostuakseni heidän kohtaloistaan.

Kenties Loka tavoittaa oman kohdeyleisönsä esimerkiksi niiden parissa, jotka voivat hahmoihin jollain tapaa samaistua ajatustensa tai elämäntilanteensa kautta. Muuten se ei tarjoa paljoakaan uutta tai erityisen mieleenpainuvaa sisältöä shokkiarvonsa lisäksi. En myös voi väittää lukukokemusta erityisen nautinnolliseksi. Ja jos teoksella onkin taustalla syvempiä tarkoituksia, hukkuvat ajatukset kaikkien muiden mylläävien tapahtumasarjojen alle. Tietysti mikäli teoksen huumori onnistuu tavoittamaan, voi se tarjota lukijalleen mitä luultavimmin paljon enemmän.

Annika Kyytinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s