Jalokivet, kirja ja ikuisuuden tuntu

Kärhi kuva

Reetta Pekkanen: Kärhi
Runokokoelma, 74 s.
Poesia, 2019

Toisia lumoavat ihmeelliset kidemuodot, loistavat värit ja
suurenmoiset valoilmiöt.

Toisille määrääviä tekijöitä ovat jalokivien kestävyys ja
siitä johtuva ikuisuuden tuntu. (s. 30)

Reetta Pekkasen toisessa runokokoelmassa maapallo otetaan suurennuslasin alle. Luonnon orgaaniset ja epäorgaaniset muodot kuten ihminen, ametisti ja erilaiset merieläimet ovat osana samaa valtavaa kokonaisuutta. Tämä lajien välinen yhteys muodostaa Kärhi -runokokoelman ydintä.

Teos keskittyy luonnon ja ihmisluonnon pieniin yksityiskohtiin ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Se kritisoi ihmisen hyötyyn pyrkivää luontosuhdetta ja havainnollistaa ilmastonmuutosta. Ikuisen yhteenkuuluvuuden näyttämisen lisäksi teos kehottaa ihmistä toimimaan luonnon ehdoilla ja sen puolesta: ”Mahdollisuus ainoastaan kerätä kiviä, ei valmistaa niitä” (s. 19) ja ”Nyt on/ vain pakko” (s. 41). Teemoiltaan Pekkasen runot rinnastuvat välittömästi Sirpa Kyyrösen runokokoelmaan Ilmajuuret (Otava, 2016). Toistuvana teemana Kärhi -kokoelmassa esiintyy myös luopuminen. Ihminen joutuu luopumaan asioista omassa henkilökohtaisessa elämässään, mutta täytyykö meidän luopua myös tutuista elintavoistamme?

Kärhen runoja yhdistää niiden fragmentaarisuus sekä minimalismi. Sivulle tiputetaan sanoja ”koira haukkuu./ Haukku kaikuu/ kaiku haihtuu”, joiden jälkeen jätetään kirjassa pari sivua tyhjänä. Teoksessa ei ole varsinaisia osastoja mutta muutaman kerran toistuvat tyhjäksi jätetyt sivut kannustavat lukijaa pysähtymään.

Pekkasen runot ovat pieniä jalokiviä, joissa on ikuisuuden tuntu. Kuten jo kivikauden ihminen tallensi itselleen olennaista tietoa, myös runoilija kirjaa muistiin olennaisuuksia. Kärhen runojen tiivis, aforistinen ilmaisu palvelee tätä tarkoitusta. Puhujan äänessä tunnistaa ihmislajin selviytymisen salaisuuden jopa kahden miljoonan vuoden ajan:

Lähimmäisten kanssa ollaan läheisiä ja lähekkäin
Lähimmäisten kanssa pysytään yhdessä ja pidetään yhtä (s. 29)

Kärhi on runokokoelma, jota on parasta lukea yksin hiljaisuudessa ja ihastella sitä. Kärhi on kooltaan pieni mutta ei missään nimessä hauras. Päinvastoin: se on hyvinkin elinvoimainen.

Reeka Lelkes

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s