Epävarmoissa maailmoissa

henkien saari

Ina Westman: Henkien saari
Romaani, 234 s.
Kosmos, 2018

”Eivät sanat muuta mitään, eivät enää. Se aika oli, jolloin kehityksen olisi voinut vielä pysäyttää. Istumme kiihtyvässä karusellissa vauhtisokeudesta hurmaantuneina ja luulemme, että voimme hypätä pois sitten kun alkaa oksettaa. Ei täältä pääse kukaan pois. Yksi kerrallaan hukumme tai paistumme kuoliaiksi kuten Joelin ahvenet pannulla.”

Paahtavat, ennätysmäisen pitkät hellejaksot ovat pitäneet ilmastonmuutoksen esillä uutismedioissa, eivätkä maailmalla nouseva nationalismi ja rasismikaan tunnu enteilevän hyvää. Ina Westmanin toisinkoinen Henkien saari kertoo pintatasolla yhden perheen tarinan tällaisessa maailmassa, alati muuttuvassa, uhkaavassa ja epävarmassa.

Emma tapaa Joelin baarissa ja tekstaa hänelle illan jälkeen hänen olevan ehdottomasti epäkiinnostavin mies pitkään aikaan. Joel, joka on varsinainen tavallisuuden lähettiläs, pitää toiseen ihmiseen rakastumista valintana, jonka voisi hyvin myös jättää tekemättä. Näistä lähtökohdista ponnistaen Joel vie kuukauden seurustelun jälkeen Emman koleaan, syksyiseen saareen, josta rakentuu romaanin tapahtumien kehys. Romaanin nykyhetki on muutama vuosi ensitapaamisen jälkeen, jolloin tarinaan on tullut mukaan myös Joelin ja Emman adoptiolapsi Fanni.

Arvoituksellisen onnettomuus aiheuttaa Emmalle jatkuvia päänsärkyjä ja näkyjä, joiden ahdistavassa tunnelmassa seikkailevat hänen työnsä kautta kohtaamien hädänalaisten ihmisten henget. Pääosin takautuvaan kerrontaan sekoittuvat näyt paljastuvat harhoiksi, kun Joelin näkökulmasta kerrotut tapahtumat täydentävät tarinaa.

Kolmannen näkökulman romaanin maailmaan tarjoavat luvut, jotka on otsikoitu Fannin nimellä. Hän kyselee repliikkimuotoisesti isoisältään suuria kysymyksiä, kuten: Miksi nämä kalat ovat kuolleet? Mikä se sota on? Mistä se muovi oikein tulee mereen, miksi ihmiset heittää roskia sinne? Perheen kanssa saaressa asuva isoisä, joka on innostunut buddhalaisuudesta, löytää aina lempeät sanat suurista kysymyksistä hämmentyneelle Fannille. Lapsen viattomuus ja suuret kysymykset asettuvat kiinnostavasti rinnakkain, joskin romaanin loppupuolella paljastuvat tapahtumat jättävät lukijalle mahdollisuuden useampaan erilaiseen tulkintaan.

Westman tarkastelee romaanillaan suurta määrää ajankohtaisia aiheita. Meri peittyy sinilevälauttoihin ja roskiin. Ilmasto muuttuu arvaamattomaksi ja meren pinta nousee. Lasten lukutaito heikkenee ja kahden lauseen mittaiset sosiaalisen median päivitykset syrjäyttävät laadukkaan journalismin. Eniten tilaa romaanissa saa rasismi, jonka uhriksi Fanni joutuu. Romaanissa mainittujen maailman epäkohtien runsas määrä tuntuu toisinaan hieman luettelomaiselta, ja lukijana jäinkin kaipaamaan hieman pidempää pysähtymistä joidenkin aiheiden äärelle.

Vaikka pintatasolla Henkien saaressa käsitellään parisuhdetta, perhe-elämää ja nykymaailman ilmiöitä, nousee keskiöön mahdollisuus romaanin vertauskuvalliseen luentaan. Henkien saaren alussa oleva sitaatti Tove Janssonin Kesäkirjasta kutsuu lukijan lukemaan romaania vertauskuvallisesti, koska se käsittelee kuolemaa, tuota tuntematonta tuonpuoleista, toista todellisuutta. Kutsua vahvistaa sekä romaanin nimi että sen aloittava luku. Romaani alkaa painajaisenomaisella kuvauksella sumuisesta merestä ja siellä tapahtuvasta onnettomuudesta, eikä ensimmäisellä luvulla ole nimettyä kertojaa toisin kuin kaikilla muilla romaanin luvuilla. Kun romaania lukee eteenpäin, ensimmäisen luvun tulkitsee todennäköisesti yhdeksi Emman näyistä. Se, että Emman kerronnan luotettavuudesta ei voi aina olla varma ja että romaanin aloittaa Emman näkökulmasta kerrottu luku, asettaa koko romaanin viitekehykseksi vertauskuvauksellisen luennan, toisten todellisuuksien etsimisen tekstistä.

Saaresta rakentuu eräänlainen vertauskuva maailman ongelmista pakenemiselle. Siitä rakentuu turvapaikka, jonne Emma ei tahtoisi päästää Fannia eikä toisaalta itseäänkään. Saarella Emmaa kuitenkin tuntuu pitävän kourissaan henkien maailma, joka kenties vertauskuvallisesti kertoo, ettei informaatiotulva päästä nykyaikana otteestaan.

Romaanin useat tulkintahoristontit tekevät kirjasta erityisen mielenkiintoisen. Romaanin uudelleenlukeminen jää houkuttelemaan, jotta myös muut tulkinnalliset mahdollisuudet nousisivat esiin.

Henkien saaressa todellisuuden rajat hämärtyvät, mutta silti se tuntuu julistavan, että päänsisäinen todellisuus seuraa aina kantajaansa. Paeta ei voi.

Otto Rikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s