Kohtaamisen mikrokartasto

IMG_4253

Kaija Rantakari: Koko meren laajuus
runokokoelma, 71s.
Poesia, 2018

Sisäänhengitys, kun välissämme ei ole etäisyydestä huolimatta enää kuin se mitä välillämme on.

Kaija Rantakarin runokokoelma Koko meren laajuus levittää lukijan eteen eroottisen kohtaamisen mikrokartaston, sen järistykset ja jälkimainingit. Rantakarin minimalismi on läsnäolon runoutta, jossa kaikki pieni on äärimmäisen merkittävää. Kahden ihmisen kohdatessa sanat vetäytyvät kuin meri, ja tila täyttyy kehojen yksityiskohdista, yhdeksi sulavasta liikkeestä ja hengityksestä.

Kasvoilta pyyhkiytyy jokin ilme, sen tilalla tunne.

Tällaista hetkeen kiinnittymistä tarvitaan kaikkialle yhtäaikaisesti kurkottavan ja sirpaleisen olemisen ajassamme.

Teoksessa oma olemassaolo tuntuu fyysisesti toisen ihoa vasten. Harvaan aseteltujen säkeiden väliin jää tilaa kaikelle, mitä ei voi ilmaista sanoin. Kokoelma etsii uusia tapoja muistaa: edestakaisena liikkeenä vuoroin painaa mieleen ja unohtaa, niin että vain tärkein jää jäljelle . Ainoa lausuttu sana on semanttisesti tyhjä ”oi”. Läsnäolo on liikettä, kosketusta vaihtelevin aikein, sanatonta arvailua. Teos näyttää eroottisten tunteiden kirjavuuden: ”Halu ei ole koskaan yksinkertaista”. Läheltä katsominen myös vääristää ja vieraannuttaa, halu saa hampaat paljastumaan.

Veden liikkeistä huolimatta / rantaa pidetään rajaviivana

Raja itsen ja toisen välillä rakoilee, murtuu ja rakentuu uudelleen. Tätä tukee kokoelman rakenneratkaisu: joka toinen osa on jätetty numeroimatta, kuin peräkkäiset osat olisivat sulaneet yhteen. Teoksen alkupuolella harvaan putoilevat säkeet kiihtyvät kolmannessa osassa pidemmiksi proosarunoiksi. Kokonaisuutta tekee mieli kutsua ennemmin runoelmaksi kuin runokokoelmaksi, sillä ytimen ympärille rakentuvasta tekstimassasta on vaikea erottaa yksittäisiä runoja.

Rantakarin tapa käsitellä merta sekä aineena että metaforana tuo mieleen toisen uudehkon kotimaisen runokokoelman, Harry Salmenniemen Yö ja lasi –teoksen. Rantakarin meri on kuitenkin Salmenniemen filosofista merta konkreettisempi. Jaettuun hetkeen ja hengenvetoihin mahtuu valtavasti vettä, mutta vasta erkaantumisen jälkeen alkaa hahmottua meren koko laajuus: kaikki värit, virtaukset ja syvyydet. Kun ihot loittonevat, meri kiirehtii täyttämään niiden välisen etäisyyden pienintä onkaloa myöten.

Lydia Lehtola

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s