Day: 2 syyskuun, 2018

Maalaistytöt kaupungissa

38905588._UY1667_SS1667_

 

Heidi Viherjuuri: Seikkailu kutsuu, Hilja
Lastenkirja, 99 s.
Kustannus-Mäkelä Oy, 2018

 

Heidi Viherjuuri jatkaa kirjalla Seikkailu kutsuu, Hilja lastenkirjasarjaansa, jonka ensimmäinen osa Hilja ja vihreän talon kesä ilmestyi viime vuonna. Esikoisessa tutustutaan maaseudulla vihreässä puutalossa perheensä kanssa asuvan ekaluokkalaisen Hiljan ja tämän pikkusiskon Taimin elämään. Isä tekee reissutyötä ja vanhemmat ovat usein poissa kotoa, mutta silloin Hiljan ja Taimin seurana ovat pellon toisella laidalla asuva vaari sekä naapurin mummot ja tädit. Jatko-osassa Hilja ja Taimi pääsevät viettämään kauan odotettua syyslomaa Martti-serkun luokse kaupunkiin. Äiti ja isä eivät ehdi mukaan, mutta ilokseen tytöt saavat matkaseurakseen naapurista topakan Valkoherukkamummon, lempeän Sadetakkimummon ja kaikesta innostuvan Mansikkatädin.

Tytöt olisivat aluperin matkustaneet kaupunkiin linja-autolla, mutta mummot haluavat ehdottomasti ajaa sinne Volvolla. Heidän mielestään auto on nopeampi ja sinne mahtuu kaikki tarpeellinen, ja Valkoherukkamummo vielä toteaa: “Minä en linjuriautoon astu. Niissä on basilleja”. Tällainen yksityisautoilun paremmuuden korostaminen julkisen liikenteen sijaan särähtää korvaan, varsinkin kun lastenkulttuurissa autot ovat usein tarpeettoman paljon keskiössä ja ihastelun kohteena. Automatka kaupunkiin ei kuitenkaan suju ongelmitta, ja paluumatka tehdään Sadetakkimummon ehdotuksesta linja-autolla. Tämä käänne kallistaa loppujen lopuksi vaa’an julkisen liikenteen puolelle.

Automatkalla erimielisyyksien ja hätäisen liikenteen seassa poukkoilun lisäksi seurue on vähällä saada sakot ylinopeudesta, mutta mummot huijaavat poliisia näyttelemällä sairauskohtausta, johon ottavat lapsetkin mukaan. Menestyneimmissä lastenkirjoissa lapset eivät tottele sääntöjä varauksetta, vaan uhmaavat jollain tavoin auktoriteetteja, esimerkkeinä Peppi Pitkätossun vapaa ja itsenäinen elämäntapa tai Ronja Ryövärintyttären rajoja ylittävä ystävystyminen. Samantapaista vapaan ajattelun ideaa on ehkä tässäkin jännityksen ja tilannehuumorin ohella haettu, mutta sen olisi voinut toteuttaa hiukan eri tavalla – lapset olisi ylipäätään voinut asettaa kirjan tapahtumissa aktiivisemmiksi toimijoiksi.

Ilahduttavaa on, että sukupuolirooleja ja stereotypioita kyseenalaistetaan virkistävällä ja luontevalla tavalla: siskosten leikeissä Hilja-prinsessa pelastaa Taimi-prinssin jättiapinan kynsistä, ja kirjan lopussa järjestetyissä tangojuhlissa vampyyriksi pukeutunut Max lennättää harteillaan Hilja-supermiestä. Kirjassa päästään pohtimaan myös erilaisia tunteita. Hilja, Taimi ja Martti-serkku pelkäävät yöllä verhojen varjoissa vaanivaa krokotiilia, jolloin neuvokas Sadetakkimummo perustaa lasten kanssa Pelkokerhon, jossa kaikki saavat jakaa turvallisesti omia pelkojaan. Loman aikana kohdataan lisää jännittäviä tilanteita, kun Mansikkatäti joutuu sairaalaan sydämen rytmihäiriön vuoksi. Lasten näkökulmasta tilanteesta löytyy kuitenkin myös huumoria ja seikkailua, ja tädin päästyä kotiin järjestetään viihdyttävä kykykilpailu. Kaikesta selvitään yhdessä, leikki ja mielikuvitus keventävät tunnelmaa.

Viherjuuri on tavoittanut kirjassaan onnistuneesti lapsen näkökulman ja maailman. Kirja sopii hyvin sekä ääneen luettavaksi että alakouluikäisen itse luettavaksi, ja sen uskoisi viihdyttävän omalla tavallaan sekä lapsia että aikuisia. Erityisesti kaupunkilaislapselle on kiinnostavaa lukea lasten elämästä maalla, jossa naapurit tuntevat toisensa, luonto on lähellä ja omalla pihalla voi pomppia lehtikasoissa. Tässä kirjassa kaupunki- ja maalaiselämä rinnastetaan keskenään ja lukija voi saada oivalluksia siitä, miten erilaisia ne voivat olla. Nykyaikana lapset viettävät yhä enemmän aikaa digimaailmassa, ja kasvokkain kohtaamisen ja yhdessä tekemisen tärkeys saattaa välillä aikuisiltakin unohtua. Etenkin sukupolvien väliset kohtaamiset rikastuttavat sekä nuorien että vanhojen elämää, ja Hilja-kirjat ovat mukava esimerkki siitä, miten ikäihmisistä ja lapsista voi tulla tasavertaisia ystäviä keskenään.

 

Anna Carlson