Lämpimästi ihmissuhteista

samettiruusuja

Kristiina Harjula: Samettiruusuja Harjutiellä
Romaani, 254 sivua
Karisto, 2017

No mutta hyvinhän noi samettiruusut tuli, Irja kehuu. Ailalle tulee hyvä ja turvallinen olo. Hän muistaa, miten he Kuupen kanssa kuuntelivat, kun Irja ja äiti kinasivat. Mun mielestä samettikukat on jotenkin lohrullisia, sanoi Irja. On ne ny kumminkin aika arkisia. No, arki tässä elämässä ny parasta onkin.

Kristiina Harjula seuraa Tampeereelle sijoittuvan kirjallisuuden jalanjälkiä: kirjailijan esikoisteos Pispalan kiviä sijoittui Pispalaan, toisinkoinen Samettiruusuja Harjutiellä kuvaa elämää tamperelaisessa vanhassa vuokratalossa. Molempien dialogia sävyttää lämmin tampereen murre.

Keski-ikään ehtinyt päähenkilö Aila on muuttanut takaisin Harjutielle lapsuuden kotiinsa ja käy lähes päivittäin katsomassa saattohoito-osastolla kuolemaa tekevää äitiään. Harjutiellä asuvat lisäksi äidin vanha ystävä Senni sekä Ailan lapsuudenystävä Kuupe, joka kavereineen muodostaa pihan “penkkipubilaisten” porukan. Porukka on tipahtanut yhteiskunnan kelkasta ajat sitten, ja päivät kuluvat samankaltaisina juopotellen ja maailman menoa taivastellen.

Penkkiläisistä muodostuu kuitenkin persoonallinen ja mielenkiintoinen joukko: herkkä vankilakundi Costa, yliopisto-opintonsa keskeyttänyt Maisteri, hiljainen ja salaperäinen Intiaani sekä ikuisesti haavoittuneena lapsena pysynyt Kuupe. Ailalle, jonka oma avioliitto on kariutunut ja välit toiseen tyttäreen ovat katkenneet, pihan porukka on kuin toinen perhe. Aila tutustuu myös Kuupen tyttöystävään Markeen, joka riutuu epätoivoisessa rakkaudessaan “vanhaan juoppoon”.

Romaani on tarina vanhenemisesta ja luopumisesta: Aila katselee elämää taaksepäin, muistelee lapsuuttaan ja onnetonta avioliittoaan. Äidin viimeisten hetkien seuraaminen nostaa pintaan sanomattomia sanoja, syyllisyyttä ja surua. Äiti-tytär -suhde on kuvattu koskettavasti, ja siihen on lukijan helppo samaistua.

Kirjan realistisen ja arkisen kerronnan lomaan ujuttautuu maagisia piirteitä, kun Aila kohtaa päivittäisillä vanhainkotimatkoillaan “kuoleman enkelin”: pienen harmaahapsisen mummon, joka latelee kyllästyneelle Ailalle elämänviisauksiaan. Äidin kuollessa Aila näkee mummon viimeisen kerran, ja pyytää: “Älä mene vielä. Älä jätä minua”. Kuolema onkin vanhenemisen rinnalla yksi romaanin teemoista: Ailan äiti ei koskaan pelännyt kuolemaa, vaan se on hänelle pikemminkin vapautus. Kuupen ja hänen kavereidensa rappioalkoholismin yllä leijuu jatkuva kuoleman odotus. Kuolema on koko ajan läsnä, varjopuoli elämästä.

Valopilkkuna harmaassa arjessa Harjutien elämässä tapahtuu myös iloisia asioita: asukkaat saavat väistettyä kaupungin talolle asetetun purkupäätöksen ja päättävät kunnostaa sen yhteisvoimin. Romaanin lopun onnelliset käänteet tuntuvat jollain tavalla hiukan epäuskottavilta, mutta toisaalta ne kuvaavat kauniisti sitä, miten asioilla on tapana elämässä järjestyä. Ailan äidin elämänviisaus tulee todeksi: “kyllä ihminen aina jollain tavalla pärjää ja asiat hyväks kääntyy, jollakin tavalla hyväks kuitenkin, vaikka elämä heitteleekin”.

Romaanissa seurataan neljän sukupolven naisia sekä heidän lähipiirinsä elämää. Harjula onnistuu kuvaamaan henkilöitään tuoreella ja samaistuttavalla tavalla sekä väistämään ilmeisimmät stereotypiat. Henkilöhahmot ovat uskottavia ja elävän tuntuisia. Sivuhenkilöitä on juuri sopiva määrä, jokaiselle on aikansa ja paikkansa. Tampereen murteista dialogia sävyttää rempseä huumori eikä kirosanoja säästellä. Romaania on miellyttävä ja helppo lukea. Tarina on jaettu seitsemään osaan, luvut ovat lyhyitä ja otsikoitu pelkistetyllä tyylillä. Myös kirjan ulkoasu on onnistunut.

Harjulan kädenjäljestä näkee, että hän on kokenut kirjoittaja, ja kerronnassa kaikuu pitkä elämänkokemus. Teoksessa on sellaista inhimillisyyttä, rehellisyyttä ja viisautta, jota nuori kirjoittaja ei olisi voinut tavoittaa.

Anna Carlson

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s