Day: 3 lokakuun, 2016

Rönsyilevää totuuden etsintää

img_62181Tuomas Nyholm: Omiensa luo
Romaani, 329 sivua
Teos, 2016

Tuomas Nyholmin teos Omiensa luo maalaa lukijan eteen realismin tuolla puolen värjyvän maailman, jonka maantieteellinen sijainti tai historiallinen aika ei ole keskeinen. Neljään osaan jaettu kirja risteilee eri tasoilla muodostaen juoniaineksiltaan rönsyilevän kokoonpanon. Absurdina näyttäytyvä maailma kätkee sisäänsä niin perhesuhteiden tarkastelua kuin eri aikatasoilla leikittelevän kaupunki- ja aavikkotodellisuuden.

Marc Velasovicin isä on kadonnut ennen tämän syntymää jättäen sekä odottavan äidin että koko kaupungin hämilleen. Kirjailijaisän mystinen katoaminen määrittää Marcin elämän kulkua ja halua selvittää isänsä kohtalo. Kaupungista Marc lähtee komisario Lazlo Kempin kanssa selvittämään isänsä viimeisiä elinvaiheita kylään, jossa kaivosyhtiö on katkaissut kyläläisten vedensaannin ja on nyt avaamassa joen kulkemaan vanhoja reittejään pitkin. Uhkana on yhteisön jääminen veden alle.

Teoksen absurdi maailma etääntyy kaikesta tutusta kummallisilla henkilöiden nimillä ja miljöön eksoottiseksi käyvällä kuvailulla. Nyholm luokin dystopiaa lähenevän kuvan maailmasta, jossa yksilö joutuu alistumaan suuremman voiman edessä. Maailma näyttäytyy paikkana, jossa mihinkään ei varmasti voi luottaa ja jossa heikompaa sorretaan häikäilemättä. Lukijakaan ei voi olla varma siitä, mikä aspekti todellisuudessa on uhkana.

Pojan silmät olivat täysin mustat, ja ne hohtivat hämärässä. Hän osoitti verisellä tikullaan Marcia ja sanoi:
Sinä kuolet tässä kylässä.

Omiensa luo rakentaa unenomaista, uhkaavaa maailmankuvaa ja onnistuu tässä suhteellisen hyvin. Marcin kaivautuminen syvemmälle epärealistiseen maailmaan, kohti pelastuksen mahdollisuutta, on tuomittu epäonnistumaan. Tematiikaltaan asetelma teoksessa on mielenkiintoinen. Mysteerijuonen ohella perhesuhteiden tarkastelu ja henkilöiden menneisyyden avautuminen saa lukijan mielenkiinnon heräämään. Henkilöhahmot etsivät vastauksia tärkeisiin kysymyksiin elämässään ja tavoittelevat totuutta, jota on mahdotonta saavuttaa.

Lopulta Omiensa luo kuitenkin sotkeutuu omiin risteileviin juoniaineksiinsa. Juonen äityessä lähes seikkailuromaanimaisen nopeaan tahtiin lankoja on liikaa pidettäväksi yhdessä, eikä henkilöhahmojen ohuus auta asiaa. Kieli tukee tummasävyistä ja toivotonta maailmankuvaa, mutta teoksen voimavarat eivät kuitenkaan riitä kerimään juonipaljoutensa aineksia ja hahmoja uskottavasti auki.

Mette Vesistö