Runosuoli sykkii

9789511290445

Antti Holma

Kauheimmat runot

Otava 2015

192 sivua

skdfökföakföalkfälakfäalkfaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaskflädkfäaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

Läpi Tuonelan talviyön tumman 

halla hoitanut kuollutta lastaan;

      halki hyyn, yli jään, minä kunniaton

  yhä tappelen pakkasta vastaan.

takaa tunturin pirttini pilkistää,

  mutta mustana, suljetuin uksin.

      Oi hallatar! Tänne ei kalmoni jää,

siis mykkänä vittuun suksin.

                                                          Reino Leino

Antti Holma tarttuu toisessa teoksessaan Kauheimmat runot ravakalla kädellä kotimaiseen kaanoniin. Runoilijat Reino Leino, Sirsi Sunnas, Edith Södermalm ja Karin Toisiks-Paraske antavat omalaatuisen panoksensa suomalaiseen lyriikkaan kirjoittamalla jaloja esikuviaan Leinoa, Kunnasta, Södergrania ja Heli Laaksosta rienaavia runoja muun muassa ystävyydestä, rakkaudesta ja elämän kolhuista – siis runouden klassikkoteemoista.

Ote on kuitenkin uudistushenkinen: runot viljelevät pikkutuhmaa alapäähuumoria, joka yltyy välillä roisiksi kieli-törttöilyksi. Sirsi Sunnaksen ”Katkera runo luokan parhaalle tytölle” päättyy vahingoniloiseen säkeistöön, jossa puhuja riemuitsee kadehtimansa tytön raskaudesta:

Sillin sallin sinun syy,

Klimppipimppi! Kenkäs myy!

Paljain jaloin juokse

Hevon vitun luokse.

Teoksen lastenrunoihin on siis syytä lätkäistä K18-lappu, ja tuskin ne kaikkia aikuisiakaan huvittavat. Ilahduttavaa kuitenkin on, että jokainen teoksen neljästä runoilijasta noudattelee esikuvansa tyyliä ja aiheistoa tunnistettavalla tavalla. Sirsi Sunnaksen höperö nonsense irvii lastenrunouden onttoudella, kun taas Reino Leinon haksahteleva ylätyyli antaa täyslaidallisen esikuvansa heleille helkkysäkeille. Espoolaisen ryhmäliikuntaohjaajan Edith Södermalmin riutuva tekotaiteellisuus yhdistettynä modernistiseen niukkuuteen naurattaa ääneen. Erityisen mukava on lukea Karin Toisiks-Parasken karmaisevalla ”lounaismurteella” rustaamia ruonoja, joista kuultelee läpi perinteinen länsisuomalainen kursailu ja salakiukku. Asiakaspalvelutilanteissa ei aina onnistu tekemään valitusta vaikka on päättänyt, mutta onneksi myyjälle voi sentään irvistää rumasti.

Kauheimmat runot on hauska ja erottuu edukseen vuoden toisinkoisteosten joukossa. Sitä vaivaa kuitenkin yleinen pulma: se on ylipitkä. Runojen vitsi ehtii kulua. Erityisesti tästä kärsii Reino Leino, jonka runoille on ominaista ylevä alku ja rivo viimeinen säe. Se naurattaa muutaman kerran, muttei enempää. Lähes kaikki teoksen runot ovat vähintään kelvollisia, mutta niitä olisi joutanut uhraamaan raaemmin kokonaisuuden hyväksi.

Pienestä leviämisestä huolimatta Kauheimmat runot on ilman muuta lukemisen ja nauramisen arvoinen. Se on parhaimmillaan pieninä paloina sieltä täältä luettuna, jolloin vitsi pysyy tuoreena. Lukija voi myös huvitella sujauttamalla runositaatteja onnittelukorttien väliin ja katsomalla sitten saajan ilmettä.

Taika Martikainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s